KEEP GOING, KEEP SMILING

Elämä on ihanaa. Aurinko paistaa ja ihmiset hymyillen tervehtivät kadulla. Paljon uutta ja ihmeellistä. Maa siisti ja turvallinen. On beachiä ja rentoa meininkiä. All is fine! Lomalla kaikki on aina niin hyvin. Minä kuitenkin elän täällä myös perusarkea.

 

3 kuukautta viettämäni aika Brisbanessa on ollut todella vaihtelevaa. Kahdessa eri asunnossa olen asunut, kolmessa eri työpaikassa olen työskennellyt. Tavannut mahdottoman ihania ihmisiä, mutta pari sontiaistakin on mukaan mahtunut. Koti-ikävä vaivannut enemmän kuin olisin uskonut . Moni asia olisi Suomessa paljon yksinkertaisempaa ja helpompaa. Suomessa minulla on ympärillä ihmisiä joihin tiedän voivani tukeutua vaikean paikan tullen ja pyytää apua kun sitä tarvitsen. Täällä olen yksin. Kaikki uusia ja tuntemattomia ihmisiä. Monet ihmiset ovat hirmu auttavaisia täällä. Ilman että kysyt edes apua, ihmiset tulevat tarjoamaan apuaan. Sitä asiaa arvostan täällä ja toivoisin sitä enemmän Suomeenkin. Tuntemattomien ihmisten auttamista ja huomioimista.

Työnhaku ja sen saaminen, asunnon etsiminen ja sen oikean löytäminen, luottaminen pysyvyyteen ja turvautuminen oikeisiin ihmisiin ei ole ollut helppoa. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Tilanteet muuttuvat jatkuvasti, aivan kuin jossain Salatuissa elämissä. Yhtenä hetkenä sinulla voi olla kaikkea mitä tarvitset ja elämä on tasaisen ihanaa. Suunnitelmia, joiden uskot olevan varmoja ja toteutuvan. Kaikki voi muuttua aivan pienessä hetkessä.

Vaikka elämä koko aikana täällä ei ole ollut niin ruusuista, silti yritys, usko ja toivo parempaan on pysynyt. Kuulostaa varmaan oudolta, mutta tykkään välillä siitä tunteesta että on vähän rankkaa. Haasteet ja itsensä uusiin tilanteisiin asettaminen pistää ponnistelemaan astetta lujempaa itsensä kanssa selviytyäkseen elämässä. Olen oppinut itsestäni paljon uutta ja kasvanut ihmisenä. Olen oppinut elämästä, että on hyvä olla varasuunnitelma. Sekä varasuunnitelman varasuunnitelma. Ja olla myös tekemättä liikaa suunnitelmia. Tärkein oppi on ollut kuitenkin se, että vaikka kuinka huonolta näyttäisi, asiat kääntyvät vielä hyväksi. Tarvitsee sitten työtä tai vie sitten aikaa, mutta asioilla on tapana järjestyä. Tavalla tai toisella.

Sain tämän lapun yhdeltä naiselta

Rankan päivän jälkeenkin, kun olen vihdoin siitä selviytynyt. Olen irtirikkikatkipoikki- väsynyt ja haluaisin vaan rojahtaa sänkyyni nukkumaan. Kun näen Brisbanen Story Bridgen  valot, en voi olla hymyilemättä. Se muistuttaa minua siitä, että olen täällä. Australiassa! Elän unelmaani. Jokaisesta hetkestä tulisi nauttia. Ilman vastoinkäymisiä ei voi selvitä. Kaikki on otettava kokemuksena ja oppina. Ne ovat myös osa tätä uskomatonta seikkailua.

Puspus

LONE PINE SANCTUARY

Tein ihanien Suomen vierailijoiden kanssa ennen joulua retken Brisbanessa sijaitsevaan Lone Pine Koala Sanctuaryyn. Lone Pine Koala Sanctuary on maailman ensimmäinen ja suurin koalien rauhoitettu alue. Turvapaikassa asuu yli 130 suloista koalaa. Koalien lisäksi paikasta löytyy monia muita eläimiä kuten eri lintulajeja, vesinokkaeläimiä, kilpikonnia, krokotiileja, dingoja, kenguruita ja maatilan eläimiä.

Lähdettiin maanantai aamuna suuntamaan bussilla Brisbanen keskustasta Lone Pine Koala Sanctuarya. Paikka oli todella lyhyen matkan päässä, matka vei ainoastaan reilu puoli tuntia. Bussi oli täynnä monia turisteja, etenkin aasialaisia joihin törmää paljonkin Australiassa. Välillä tunnen yhä olevani Hong Kongissa. Lähes jokaisella suurella kaupungilla on oma China Towninsa. Saavuimme vihdoin paikan päälle tapaamaan pieniä eläin ystäviämme. Saimme lipun oston yhteydessä kartan jonka avulla lähdimme suunnistamaan ympäri Sanctuarya.

Maatilan eläin alueella pääsimme seuraamaan kuinka farmari oikea oppisesti leikkasi lampaan turkin pois. En ole täysin varma miksikä sitä kutsutaan, taljaus, villaus tai olkoon vaikka lampaan parturointi. Hurjalta se silti näytti.

Lone Pine Sanctuaryssa oli suuri aidattu luonto alue, jossa eläimet saivat liikkua vapaana. Eläimille oli tehty mahdollisimman luonnon läheiset oltavat. Tuntui aivan siltä kuin olisi sattumalta kävely reissullaan keskellä Australian uskomatonta luontoa törmännyt villi eläimiin ja päässyt seurailemaan heidän tekemisiään lähi etäisyydeltä.

Minulla oli kuitenkin erityinen syy miksi Lone Pine Sanctuaryyn lähdin. Kuka arvaa jo? Nämä äärettömän suloiset Australian omat nallekarhut, pikku koalat tietenkin. Koalat omaavat kadehdittavat unenlahjat, he nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta välillä heräten syömään Eukalyptuksen lehtiä.

Baby koalille oli oma lastentarha.

Iäkkäille löytyi oma vanhainkoti.

Jokaiselle jotakin. Myös minulle. Australiaan lähteissäni en tehnyt ennalta mitään suunnitelmia mitä haluaisin täällä tehdä tai missä käydä. Ainoana toiveena minulla oli saada pidellä koalaa sylissäni. Toiveeni on nyt toteunut. Eläintenhoitaja opasti ensin kuinka koalaa tulisi pidellä. Sitten hän vain antoi koalan syliini. Se tuntui kevyeltä. Koala tarrautui rintaani vasten pienillä käpälillään kuitenkaan satuttamatta. Monet on sanonut, että koalat haisevat. Itse en tätä havainnut, olin tilanteesta niin haltioitunut. Voi sitä onnen tunnetta joka minut valtasi. Se pieni hetki, mitä sain koalaa pitää sylissäni täytti kaikki epäkohdat, epäonnistumiset ja vastoinkäymiset mitkä täällä on tapahtunut. Saimme jokainen kokea jotain todella ainutlaatuista.

Koalan kanssa kuvaan pääsemisestä täytyi maksaa 16$. Se oli koko sen rahan arvoista, ellei enemmänkin. Raha menee uusien aitauksien rakentamiseen, eukalyptus puiden kasvatukseen ja eläintentutkimukseen.

Tämä oli ehdottomasti yksi Australian matkani kohokohdista. Kiitos tytöille että jaoitte sen kanssani.

Puspus

JOS EI JOULUNA OLE LUNTA, VOIKO JOULUPUKKI TULLAKAAN?

Niin se joulu tuli ja meni täälläkin. Oli hieman erilainen joulu, millaista on yleensä tottunut viettämään. Hyytävän kylmän lumisessa Suomessa yhdessä perheen kanssa. Töitä olen joinakin jouluina myös tehnyt. Meidän perheen joulua vietetään hyvin syöden ja ihan vaan ottamalla rennosti. Ei stressiä kiireestä tai arjen huolista, aivot täysin narikassa ja nautitaan täydestä rauhasta. 

Meidän jouluperinteisiin kuuluu tietenkin kinkunpaisto jouluaattoa edeltävänä yönä, joka on ihan must thing minun joulussa! Ei ole joulu mitään ilman tuota herkkupalaa. Aatto aamuna sitten herätään talossa leijalevaan herkullisen kinkun tuoksuun. Ensimmäisenä pistetään tv:stä päälle pyörimään Joulupukin kuumalinja, josta saa kuunnella lasten ihanaa joululaulua ja -toivotuksia kaikille ympäri maan. Tietenkään unohtamatta The Snowmania, joka koskettaa yhä vuosi vuodelta. Aamulla koristellaan kuusi ja syödään riisipuuroa. Päivään sisältyy yleistä joulupuuhastelua ruokien kanssa, joulukirkossa käymistä ja joulusauna ennen jouluateriaa. Meillä on tapana "paastota" jouluateriaa varten aamuisen riisipuuron jälkeen, pieniä välipaloja ja suklaita suuhun saattaa eksyä, mutta mitään suurempaa ei syödä, jotta jaksetaan kunnolla nauttia joulupöydän antimista useilla santsi kierroksilla. Ilta menee leffoja katsellen, pelejä pelaten ja lisää syöden.

Viime jouluna vedin kinkkua kahta kauheammin. Elin siinä ajatuksessa, että ensi jouluna tulen olemaan jossain muualla kuin Suomessa. Unelmani kävikin todeksi. Sain onnekseni myös kaksi ihanaa ystävääni Suomesta tänne luokseni jouluksi, joka teki joulusta paljon kotoisamman. Joulua kanssamme oli myös viettämässä kaunis kämppikseni Parisa sekä hänen kaksoissiskonsa Parva, ystäväni Ali ja kämppikseni ystävä Toby. Vaikka joulu oli erilainen, oli tämä joulu yksi elämäni varmasti ikimuistoisimmista jouluista.

Heräsin jouluaattona ennen muita. En halunut herättää vielä muita, joten lähdin aamulenkille. Maisema oli täysin päinvastainen kuin yleensä jouluaatto aamuna. Sekös pisti huvittuneen hymyn huulille.

Lenkin jälkeen oli ystävänikin heränneet. Pistettiin joulumusiikkia soimaan ja aloimme aamupalan laittoon. Tytöt keittivät aamupalaksi mitäpä muutakaan kuin riisipuuroa!

Tänä joulunakaan ei jäänyt The Snowman näkemättä. Myöskään kyyneleitä säästämättä.

Maistuvan aamupalan jälkeen lähdettiin jouluaaton kävelylle. Halusin esitellä tytöille asuinalueeni ympäristöä. Aamu oli erittäin kuuma. Voisi sanoa että perinteisessä joulusaunassakin tuli käytyä Australian auringon ansiosta.

Lenkin jälkeen joulumusiikki raikasi taustalla joulua puuhaltaessa. Kotia koristeltiin juhlakuntoon ja valmisteltiin jouluateriaa.

Ystävät saapuivat pitkin jouluaatoa luoksemme joulun viettoon kun töistään vapautuivat. Jouluateriaa odotellessa nautittiin pöytänaposteltavista ja kuohuvista. Itse otin lähes täyden vastuun jouluaterian valmistamisesta kämppikseni pöytänaposteltavista ja alkupalojen katkarapuja lukuunottamatta. Olen aina halunnut tehdä joskus tulevaisuudessa perheelleni tai ystävilleni jouluaterian ja nyt sen aika sitten koitti. Pikkaisen jännitti miten tästä selviydyn! Hömelönä keittiössä esitin kokkikolmosta muiden kanssa seurustelun lomassa.

Kun kaikki olivat saapuneet oli aika ruveta itse pääasiaan; syömään! Vaikka itse sanonkin niin ruoka oli todella hyvää. Jouluaterialla oli tarjottavana alkuun katkarapuja ja kylmäsavustettua lohta. Pääruokana kahta erilaista salaattia, keitettyjä perunoita, sinappi-sipulikastiketta, elämäni ensimmäistä kertaa tekemääni bataattilaattikkoa ja uunissa paistettu kalkkunanrintaa. Eikä myöskään ilman kinkkua mennyt tämäkään joulu. Oli aivan pakko hakea kaupan lihatiskiltä hieman siivutettua paahdettua possua. Ja mikä parasta, possua sekä kalkkunaa sai syödä sinapin kera kotikulmien ruisleivän päällä, ai että!

Kämppikseni oli yksi parhaista joulusyöpöistä tänä jouluna. Sanoin että meillä jouluna kuuluu sitten syödä kunnolla, syödään koko ilta ja yö. Hän haki vain ruokaa lisää ja lisää: "Today is Chirstmas, now we just eat!" Aivan ihailtavaa asennetta!

Jälkiruuaksi olin tehnyt jotain hyvin perinteistä, jota Australialaiset syövät erityisesti joulun alla, pavlovaa! Pavlovan lisäksi nautimme tyttöjen tuomien Suomen tuliaisten herkuista. Samalla poksauteltiin sellaisia karkkipötkön näköisiä kääreitä. Poksautteluun tarvitsi kaksi ihmistä, jossa yhtä aikaa repäistään karkkikääre auki. Se kumpi saa suuremman osan on voittaja ja saa käyttää sisällä olevaa paperi hattua. Karkkipötkö sisälsi myös pienen leluesineen ja vitsilapun.

Jouluaattoiltaa jatkettiin omilla extemporee viihdeohjelmilla, lahjoja jakamalla, rentoutumalla ja tietenkin syömällä.

Joogaa

Oli aivan uskomaton joulu. Tälläistä hauskaa, näin mahtavaa joulua en uskonut täällä kokevani. Kiitos kuuluu kaikille, jotka sen kanssani viettivät. He tekivät joulusta Australiasta juuri sellaisen, jota tulen lämmöllä nauraen vielä kiikkutuolissa muistelemaan. En unohda tätä koskaan. Paras joulahja minulle oli kun sain kaksi kultaakin kalliimpaa ystävääni tänne jouluksi kanssani. Minulla on ihania ystäviä, jotka matkaavat kauas luokseni ja on ihanaa odotella kotiinpaluutakin, kun tietää miten hyviä ystäviä siellä on vastassa.

Toivottavasti kaikkien joulutunnelma oli lämmin ja uskomaton missä ikinä sen vietittekään. Se tuli itselleen todettua, että sillä ei ole mitään väliä missä sen joulun viettää vaan kenen kanssa sen viettää. Ympärillä olevat ihmiset tekevät joulun. Perhe ja ystävät tulevat olemaan tärkeysjäjestyksessä aina ensimmäisenä elämässäni. Joulupäivänä tytöt jatkoivat reissuaan ja vietin päivää yksin. Ajattelin perhettäni Suomessa ja jo menehtynyttä isoveljeäni, jolle sytytin kynttilän. Voi miten ikävöinkään heitä. Aika kuitenki juoksee nopeasti ja pian taas nähdään. Sitä ennen nautitaan elämästä täällä. Kerätkää ihmisiä ympärille, joiden kanssa teillä on hyvä olla. Rakastakaa toisianne.

Puspus