Elämä on ihanaa. Aurinko paistaa ja ihmiset hymyillen tervehtivät kadulla. Paljon uutta ja ihmeellistä. Maa siisti ja turvallinen. On beachiä ja rentoa meininkiä. All is fine! Lomalla kaikki on aina niin hyvin. Minä kuitenkin elän täällä myös perusarkea.
3 kuukautta viettämäni aika Brisbanessa on ollut todella vaihtelevaa. Kahdessa eri
asunnossa olen asunut, kolmessa eri työpaikassa olen työskennellyt. Tavannut mahdottoman
ihania ihmisiä, mutta pari sontiaistakin on mukaan mahtunut. Koti-ikävä vaivannut enemmän kuin olisin uskonut . Moni asia olisi Suomessa paljon yksinkertaisempaa ja helpompaa. Suomessa minulla on ympärillä ihmisiä joihin tiedän voivani tukeutua vaikean paikan tullen ja pyytää apua kun sitä tarvitsen. Täällä olen yksin. Kaikki uusia ja tuntemattomia ihmisiä. Monet ihmiset ovat hirmu auttavaisia täällä. Ilman että kysyt edes apua, ihmiset tulevat tarjoamaan apuaan. Sitä asiaa arvostan täällä ja toivoisin sitä enemmän Suomeenkin. Tuntemattomien ihmisten auttamista ja huomioimista.
Työnhaku ja sen saaminen, asunnon etsiminen ja sen oikean löytäminen, luottaminen pysyvyyteen ja turvautuminen oikeisiin ihmisiin ei ole ollut helppoa. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Tilanteet muuttuvat jatkuvasti, aivan kuin jossain Salatuissa elämissä. Yhtenä hetkenä sinulla voi olla kaikkea mitä tarvitset ja elämä on tasaisen ihanaa. Suunnitelmia, joiden uskot olevan varmoja ja toteutuvan. Kaikki voi muuttua aivan pienessä hetkessä.
Vaikka elämä koko aikana täällä ei ole ollut niin ruusuista, silti yritys, usko ja toivo parempaan on pysynyt. Kuulostaa varmaan oudolta, mutta tykkään välillä siitä tunteesta että on vähän rankkaa. Haasteet ja itsensä uusiin tilanteisiin asettaminen pistää ponnistelemaan astetta lujempaa itsensä kanssa selviytyäkseen elämässä. Olen oppinut itsestäni paljon uutta ja kasvanut ihmisenä. Olen oppinut elämästä, että on hyvä olla varasuunnitelma. Sekä varasuunnitelman varasuunnitelma. Ja olla myös tekemättä liikaa suunnitelmia. Tärkein oppi on ollut kuitenkin se, että vaikka kuinka huonolta näyttäisi, asiat kääntyvät vielä hyväksi. Tarvitsee sitten työtä tai vie sitten aikaa, mutta asioilla on tapana järjestyä. Tavalla tai toisella.
Työnhaku ja sen saaminen, asunnon etsiminen ja sen oikean löytäminen, luottaminen pysyvyyteen ja turvautuminen oikeisiin ihmisiin ei ole ollut helppoa. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Tilanteet muuttuvat jatkuvasti, aivan kuin jossain Salatuissa elämissä. Yhtenä hetkenä sinulla voi olla kaikkea mitä tarvitset ja elämä on tasaisen ihanaa. Suunnitelmia, joiden uskot olevan varmoja ja toteutuvan. Kaikki voi muuttua aivan pienessä hetkessä.
Vaikka elämä koko aikana täällä ei ole ollut niin ruusuista, silti yritys, usko ja toivo parempaan on pysynyt. Kuulostaa varmaan oudolta, mutta tykkään välillä siitä tunteesta että on vähän rankkaa. Haasteet ja itsensä uusiin tilanteisiin asettaminen pistää ponnistelemaan astetta lujempaa itsensä kanssa selviytyäkseen elämässä. Olen oppinut itsestäni paljon uutta ja kasvanut ihmisenä. Olen oppinut elämästä, että on hyvä olla varasuunnitelma. Sekä varasuunnitelman varasuunnitelma. Ja olla myös tekemättä liikaa suunnitelmia. Tärkein oppi on ollut kuitenkin se, että vaikka kuinka huonolta näyttäisi, asiat kääntyvät vielä hyväksi. Tarvitsee sitten työtä tai vie sitten aikaa, mutta asioilla on tapana järjestyä. Tavalla tai toisella.
 |
| Sain tämän lapun yhdeltä naiselta |
Rankan päivän jälkeenkin, kun olen vihdoin siitä selviytynyt. Olen irtirikkikatkipoikki- väsynyt ja haluaisin vaan rojahtaa sänkyyni nukkumaan. Kun näen Brisbanen Story Bridgen valot, en voi olla hymyilemättä. Se muistuttaa minua siitä, että olen täällä. Australiassa! Elän unelmaani. Jokaisesta hetkestä tulisi nauttia. Ilman vastoinkäymisiä ei voi selvitä. Kaikki on otettava kokemuksena ja oppina. Ne ovat myös osa tätä uskomatonta seikkailua.
Puspus
Puspus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti