HELLO GOODBYE

I mend who doesn't understand FINNISH! Sorry I'm so confused...

Vanhaa Elastista loppuun. Eläkää unelmaanne, olkaa villejä ja vapaita!

Puspus

NOOSA

Pieni trippi taas uuteen paikkaan. Aamulla auto starttasi klo 6 jälkeen matkaan että kerkeäisi nähdä mahdollisimman paljon päivän aikana. Minulle nähtävyydet eivät olleet niin suuri asia. Edellispäivänä katsomani säätila lupasi tälle päivälle aurinkoisen kuumaa päivää. Rakastan kuumia päiviä. Australialaiset ovat niihin lopen kyllästyneitä. Harvoin olen täällä valittanut että on "liian kuuma". Auringon rakastajana haluan viettää tälläiset päivät vain beachillä meren äärellä nauttien lämmöstä.

Ennen beachia kävimme kuitenkin katsastamassa ensin nähtävyyden nimeltä Big Pineapple. Kuskini kertoi sen olleen yksi suurimmista nähtävyyksistä ennen kuin Sydneyn Harbour Bridge ja Oopperatalo rakennettiin. Vainiin... Uskoako tuohon ihan nytten. Big Pineappelissa kasvatettiin siis pineappleja ja sieltä niitä edelleenkin torilta saa.

Turisti

Seuraava stoppi oli farmareiden torilla eli Mandys Marketilla.

Kovasti kuskini koitti näyttää kaikkea mielenkiintoista sieltä; laventelin väristä ja tuoksuista puotia, puisia veistoksia yms.Tehtiin ennätys nopea kierros, minulla oli kova kiire jo seuraavaan paikkaan. Mielessäni oli vain beachi. Päivä vaan kuumeni kuumenistaan ja pystyin jo tuntemaan polttavan kuuman hiekan jalkapohjissani. Kova polte sinne oli. Sanoin kuskilleni et josko jatkettaisiin matkaa. Please...

Noosa beach. Noosaa voisi kuvailla chillinä ja trendikkäänä paikkana. Byron Bay on taas enemmän semmoinen backpackereiden paratiisi, surffi meininkiä ja relaamista. Noosa beachin lähettyvillä on trendikäitä ostospaikkoja, jossa hinnatkin ovat sen mukaiset. Tarpeeksi kerkesin jo tänään aikaisemmin kaupoilla pyöriä, nyt halusin vain nauttia tästä upeudesta.

Vaikka päivä oli kaikessa kauneudessaan ihana, ei ihanuutta ilman pieniä vahinkoja. Taas... Puhelimeni päätti hypätä ja hukuttautua tälle upealle merelle. Goodbye kaikki kuvat yms. mitä rakas Samsungini sisälsi. Anteeksi iskä kun kuulet vasta nytten, heh. Jäänyt siis Instagram päivitykset ja kaikki käyttämättä vähäksi aikaa. Uusi luuri hankinnassa myöhemmin. Onneksi sentään Suomi SIM-korttini on tallessa, vaikka sekin oli hetken hukassa. Varovaisesti toimissaan, näistä taas oppii jotain. Ehkä ;)

Puspus 

BYRON BAY

Byron Bay on yksi vakituisista käyntikohteista itärannikolla jonne jokaisen lomalaisen ja backpackerin tulisi mennä. Byron Bay:stä löytyy jokaiselle jotakin; Aktiviteettina surffailua mahtavilla baalloilla ja reippailua Byron Bay:n lighthousen maastossa, rentoutumista vitivalkoisella hiekkarannalla, shoppailua rannan lähettyvillä sijaitsevissa putiikeissa, kahviloita ja ravintoloita on monenlaisia sekä bilettäjille villiä yöelämää. Monelta olin kuullut vain "Byron Bay on ihana paikka, sun on pakko mennä sinne. Pakko." Nyt ymmärrän miksi.

Ei uskoisi että on syksyn toinen päivä. Näihin kuviin ja tunnelmiin vielä videon muodossa.

SURGERY

Tulee hieman myöhässä postausta tästä, on niin kiireistä tää "lomalaisen" elämä ettei postausta saa aikaiseksi. Silloin koneelle kun istahtaa tulee aika yleensä vietettyä jonkun kanssa höpötellessä Skypen välityksellä. Siinä vaiheessa postaus jää kyllä kakkoseksi.

Suuntasin leikkauspäivänä n. 6 viikkoa sitten aamu seitsemäksi tuttuun sairaalaan leikattavaksi. Vatsa huusi joka aamuista aamupuuroa, mutta huudosta huolimatta piti olla syömättä ja juomatta. Näillä helteillä suu oli kuin Egyptin aavikolla. Täällä vettä tulee juotua litroja päivittäin. Päiväkirurgiaan saavutessa sai täytellä eka muutaman paperisen. Sitten pääsikin jo miltein samantien odotushuoneeseen odottamaan potilaskuteet päällä leikkauksen alkamista.

Sitten sitä saikin odotella. Leikkauksen piti olla päivän ensimmäisinä, mutta mitään ei tapahtunut. Puolen päivän aikoihin kirurgi tuli sitten minun ja yhden toisen odottelijan luokse keskustelemaan tilanteesta. Päivälle oli sattunut kiireellisiä päivystyleikkauksia, mitkä tottakai menevät murtuneen sormen edelle. Toiselle potilaalle kirurgi sanoi että hänen leikkaustaan joudutaan siirtämään ensi viikkoon, mutta minut kirurgi halusi leikata tänä päivänä, koska murtumasta oli kulunut jo liian pitkä aika. Ymmärsin tilanteen, paastoaminen ja odotus jatkua. Odottavan aika on pitkä. Sitä koitti keksi itselleen vaikka mitä viihdettä että aika ei kävisi pitkäksi. Perus puhelimella leikkimistä ja TV:n katsomista. Rupesin keksimään itselleni kädestä ennustuksia ja mietin mitä ihmeellisimpiä asioita. Mietin mm. mitenkä linnut pysyvät ilmassa, eihän niillä ole edes moottoria kuin lentokoneella. Jalat tuskin räpyttää samalla nopeudella. Ei ne aina ole kovin köykäsiäkään niin miten painovoima ei pudota niitä maahan? Jotain on jäänyt ehkä oppimatta peruskoulun ympäristöopinnon tunneilta. Kellon viisarit menivät vaan eteenpäin eikä mitään tapahtunut. Paitsi vatsan kurninta vain voimeni. Lopulta kello viiden aikaan kirurgi tuli luokseni pahoitellen:"Hey Mari, we are not gonna do the surgery today..." Oli tullut lisää päivystysleikkauksia ja päivä olisi venynyt todella pitkäksi. Kirurgi pyysi tulemaan lauantaina takaisin, sille hän halusi leikata sormen sillä viikolla, koska oli kulunut jo pitkä aika murtuman tapahtumisesta.

Lopulta leikkaus tehtiin. Sormeen laitettiin pari ruuvia pitämään luuta paikallaan ja edesauttamaan yhteen luutumista. Sain myös hirmusen kokoisen paketin käteeni. Onneksi se hengaili mukana vain muutaman päivän ja sain taas sormen turvaksi tutun punaisen käsituen.

Käsi hieman turvoksissa

Joka viikko olen joutunut käsiterapiassa käymään + klinikka käynnit. Punttisali kiellettiin 6 viikon ajaksi ja kaikki painavan nostelu. Ainoa treeni aerobisen lisäksi mitä olen saanut tehdä on sormitreeni. Erilaisia jumppaohjeita tullut lisää joka viikko. Sormen paraneminen ja kuntouttaminen on pitkä prosessi, joka tulee vielä jatkumaan Suomessakin. Nyt ollaan jo onneksi siinä tilanteessa että reilu 6 viikkoa leikkauksesta saan olla ilman mitään sidoksia ja tukia! Käsi on vapaa, mutta kaikkea en saa vieläkään tehdä. Ei mitään painavan nostelua, joten ei vieläkään mitään kovaa salitreeniä. Tosi rauhallisesti ja varovaisesti pitää ottaa, vaikka kova halu olisi jo tehdä kaikkea. Sormi on yhtä käyrä kuin HK:n nakki, enkä usko että se tulee koskaan enää menemään suoraksi. Aika näyttää, mutta kyllä siitä vielä hyvä tulee.

Puspus

AUSTRALIA DAY

G'day mates! Viikko sitten sunnuntaina vietettiin Australialaisille suurta juhlaa, Australian kansallispäivää. Suomen itsenäisyyspäivää voisi kuvailla semmoisena rauhoittumisen ja kunnioittamisen juhlana. Koko Suomi kiittää sotariveteraaneja heidän tekemästään työstään siitä, että maamme on tänä päivänä itsenäinen. Ihmiset kerääntyvät kotisohville kuuman glögin ja suklaakonvehtirasian kanssa seuraamaan linnanjuhlien pukuloistoja ja floppeja. Australialaisille kanssallispäivä tarkoittaa taas jotain aivan muuta. Ihmiset juhlivat kaduilla, näyttävät ylpeyttään maata kohdaan puketumalla Australian lipun väreihin. Päivä vietetään perheen ja ystävien kanssa picnikin merkeissä puistoissa bbq-ruokaa syöden ja päivä lopulta huipentuu koviin iltakarkeloihin. Aivan kuin Suomen vappu, mutta silti fiiliksenä niin erilainen. Olin totally excited päivästä, lähdettiin rakkaan Suomi ystäväni kanssa katselemaan menoa ehkä Brisbanen yhdelle ruuhkaisimmista paikoista Australia Day:nä, South Bankkiin.

Taidetta

Halusin ehdottomasti kokea Australia päivänä bbq picnikkien meiningit. Päätinki hommata meille bbq herkuksi vähän spesiaalimpaa murkinaa, mitä Suomessa ei ole koskaan tullut ennen grillissä valmistettua. Eikä millään muullakaan tavalla. Olin oikein odottanut pääseväni jonain päivänä suurena lihanystävänä tätä maistamaan ja mikä voisikaan olla parempi päivä ottaa tähän ensi maistijaiset kuin Australia Day:nä? Kangaroo steakia!

Ei jouduttu onneksemme kauaa jonottamaan, että päästiin valmistamaan grilliherkkuja. Odotin kauheaa ihmisjoukkoa ja tuntien jonotusta, väkeä oli kuin Puumalan maalaismarkkinoilla. Sopu sijaa antoi, samassa grillissä valmistui useamman ihmisen ruuat samanaikaisesti. Aina vain hämmästyn täällä ihmisten ystävällisyydestä, avun tarjoamiasesta ja jakamisesta. Eräänäkin kertana ferryllä matkustaessa mukava vanhempi mies tarjosi ostamistaan voileivistään minulle yhtä kysyen olenko nälkäinen. Hymyillen kiitin ja kieltäydyin, hän saisi itse nauttia ostamistaan herkuista.

Steakit alkoi näyttämään valmiilta ja vatsa piti ääntä siihen tahtiin että ei muuta kun etsimään aurinkoista picnik paikkaa ja syömään!

Steak was perfect. Kengurun liha yllätti, monia varoituksen sanoja olin ennen kokeilua kerennyt kuulla; "Don't try kanggaroo meat, really don't. It's horrible! Not good at all!" Pakkohan se oli kokeilla ja todeta, että täähän on hyvää. Suorastaan maukasta. Aika verrattavissa riistalihan makuun. Oikeilla mausteilla ja steak mediuamina maistui Suomi-tytöille paremmin kuin hyvin.

Vietettiin koko päivä South Bankissa. Katseltiin ihmisiä ja heidän menoa. Nautittiin toistemme seurasta. Oli viimeinen päivä jonka tulisimme Australiassa yhdessä viettämään, sillä ystäväni jatkoi matkaansa seuraavana päivänä omiin seikkailuihinsa. Brisbanen riversidella kaksi miestä esiintyivät juhlijoille. Soitto ja laulu oli juuri siihen fiilikseen sopivaa. Fiilikseni oli ihannoiva, oikea fiilistelijä. Pienien asioiden tuoma ilo. Hyvän ystävän seura ja jutut vaihtuen arjesta hömppään. Lapset leikkimässä saippuakuplilla ja nauttimassa pillimehuja. Ystäväperheiden yhteistä juhlintaa raikuvin nauruin, kuin nauru olisi vanhojen hauskojen sattumien muistelmia. Lämmin auringon paiste ja riveriltä puhaltava tuuli. Kuulostan varmaan taas ihan sekopäiseltä, mutta parasta on kun osaa nauttia kaikista pienistä asioista. Ne tekee juuri näistä hetkistä suuria. Merkityksellisiä ja unotumattomia.

Puspus

BAD NEWS

Tänään aamulla kävi matka taas toiveikkaana kohti Brisbanen Mater Hill:n sairaalaa. Viikko sitten sain tuen käteeni väliaikaisesti, jos sillä saataisiin yhteen luutuminen tapahtumaan ilman suurempia toimenpiteitä. Käteni tuntui viikon aikana menevän parempaan suuntaan, koska en tuntenut enää niin paljon kipua. Kivun tuntemiseen tottuu eikä jaksakaan ehkä enää välittää. Ensin minut ohjattiin uudestaan käden kuvaukseen, josta luutumisen edistyminen näkyisi.

Kuvauksen jälkeen oli aika palata plastiikkakirurgian klinikalle. Pian nimeäni jo kutsuttiin, mutta jouduin pitkän aikaa odottamaan huoneessa jännityksellä kirurgin saapumista kertoakseen kuvauksen tuloksista.

Vihdoin tuttu kirurgi viime viikolta saapui huoneeseen ja tervehti tuttavallisesti. Jostain syystä toiveikkuuteni katosi samantien. Tuli vain heti semmoinen tunne, että nyt ei ole kaikki hyvin. "You know Mari, the finger has been gone worser." "Really...?" En voinut usko sitä ennen kuin sen taas kuvasta omin silmin näin.

Luu on liikkunut paikoiltaan enemmän viime viikon kuvista. Hiljennyin... Tiesin jo mitä seuraavaksi kirurgi aikoi sanoa. Asian, mitä vähiten odotin ja mitä en todellakaan haluaisi. "We need to do a surgery to fix that finger." Ei tässä muukaan nyt auta kuin hyväksyä se asia.Toimenpide tapahtuu jo hyvin pian, heti huomen aamuna. Kysyin ja toivon, että voisiko leikkauksen tehdä paikallispuudutuksena, mutta se vaati nukutuksen.

Kyseinen naiskirurgi tulee tekemään leikkauksen, joten tunnen olevani hyvissä käsissä. Erittäin ammattitaitosta ja potilasta kunnioitavaa hoitoa ja kohtelua olen häneltä saanut. Ei tarvitse liikaa murehtia, hän tekee varmasti parhaansa saadakseen sormen taas toimintakuntoiseksi. Pakko tätä on ajateltava positiivisesti, eikä masentua maanrakoon. Sitä en lähde kieltämään etteikö minua huominen jännitäisi tai vähän pelottaisikin, mutta ainakin sormi tulee paremmaksi mitä se nyt on. Mutrusuu alkaa pikku hiljaa hymyksi muuttumaan, huomenna on kaikki paremmin ja siitä ei ole kuin suunta ylöspäin. No worries!

Puspus