JOS EI JOULUNA OLE LUNTA, VOIKO JOULUPUKKI TULLAKAAN?

Niin se joulu tuli ja meni täälläkin. Oli hieman erilainen joulu, millaista on yleensä tottunut viettämään. Hyytävän kylmän lumisessa Suomessa yhdessä perheen kanssa. Töitä olen joinakin jouluina myös tehnyt. Meidän perheen joulua vietetään hyvin syöden ja ihan vaan ottamalla rennosti. Ei stressiä kiireestä tai arjen huolista, aivot täysin narikassa ja nautitaan täydestä rauhasta. 

Meidän jouluperinteisiin kuuluu tietenkin kinkunpaisto jouluaattoa edeltävänä yönä, joka on ihan must thing minun joulussa! Ei ole joulu mitään ilman tuota herkkupalaa. Aatto aamuna sitten herätään talossa leijalevaan herkullisen kinkun tuoksuun. Ensimmäisenä pistetään tv:stä päälle pyörimään Joulupukin kuumalinja, josta saa kuunnella lasten ihanaa joululaulua ja -toivotuksia kaikille ympäri maan. Tietenkään unohtamatta The Snowmania, joka koskettaa yhä vuosi vuodelta. Aamulla koristellaan kuusi ja syödään riisipuuroa. Päivään sisältyy yleistä joulupuuhastelua ruokien kanssa, joulukirkossa käymistä ja joulusauna ennen jouluateriaa. Meillä on tapana "paastota" jouluateriaa varten aamuisen riisipuuron jälkeen, pieniä välipaloja ja suklaita suuhun saattaa eksyä, mutta mitään suurempaa ei syödä, jotta jaksetaan kunnolla nauttia joulupöydän antimista useilla santsi kierroksilla. Ilta menee leffoja katsellen, pelejä pelaten ja lisää syöden.

Viime jouluna vedin kinkkua kahta kauheammin. Elin siinä ajatuksessa, että ensi jouluna tulen olemaan jossain muualla kuin Suomessa. Unelmani kävikin todeksi. Sain onnekseni myös kaksi ihanaa ystävääni Suomesta tänne luokseni jouluksi, joka teki joulusta paljon kotoisamman. Joulua kanssamme oli myös viettämässä kaunis kämppikseni Parisa sekä hänen kaksoissiskonsa Parva, ystäväni Ali ja kämppikseni ystävä Toby. Vaikka joulu oli erilainen, oli tämä joulu yksi elämäni varmasti ikimuistoisimmista jouluista.

Heräsin jouluaattona ennen muita. En halunut herättää vielä muita, joten lähdin aamulenkille. Maisema oli täysin päinvastainen kuin yleensä jouluaatto aamuna. Sekös pisti huvittuneen hymyn huulille.

Lenkin jälkeen oli ystävänikin heränneet. Pistettiin joulumusiikkia soimaan ja aloimme aamupalan laittoon. Tytöt keittivät aamupalaksi mitäpä muutakaan kuin riisipuuroa!

Tänä joulunakaan ei jäänyt The Snowman näkemättä. Myöskään kyyneleitä säästämättä.

Maistuvan aamupalan jälkeen lähdettiin jouluaaton kävelylle. Halusin esitellä tytöille asuinalueeni ympäristöä. Aamu oli erittäin kuuma. Voisi sanoa että perinteisessä joulusaunassakin tuli käytyä Australian auringon ansiosta.

Lenkin jälkeen joulumusiikki raikasi taustalla joulua puuhaltaessa. Kotia koristeltiin juhlakuntoon ja valmisteltiin jouluateriaa.

Ystävät saapuivat pitkin jouluaatoa luoksemme joulun viettoon kun töistään vapautuivat. Jouluateriaa odotellessa nautittiin pöytänaposteltavista ja kuohuvista. Itse otin lähes täyden vastuun jouluaterian valmistamisesta kämppikseni pöytänaposteltavista ja alkupalojen katkarapuja lukuunottamatta. Olen aina halunnut tehdä joskus tulevaisuudessa perheelleni tai ystävilleni jouluaterian ja nyt sen aika sitten koitti. Pikkaisen jännitti miten tästä selviydyn! Hömelönä keittiössä esitin kokkikolmosta muiden kanssa seurustelun lomassa.

Kun kaikki olivat saapuneet oli aika ruveta itse pääasiaan; syömään! Vaikka itse sanonkin niin ruoka oli todella hyvää. Jouluaterialla oli tarjottavana alkuun katkarapuja ja kylmäsavustettua lohta. Pääruokana kahta erilaista salaattia, keitettyjä perunoita, sinappi-sipulikastiketta, elämäni ensimmäistä kertaa tekemääni bataattilaattikkoa ja uunissa paistettu kalkkunanrintaa. Eikä myöskään ilman kinkkua mennyt tämäkään joulu. Oli aivan pakko hakea kaupan lihatiskiltä hieman siivutettua paahdettua possua. Ja mikä parasta, possua sekä kalkkunaa sai syödä sinapin kera kotikulmien ruisleivän päällä, ai että!

Kämppikseni oli yksi parhaista joulusyöpöistä tänä jouluna. Sanoin että meillä jouluna kuuluu sitten syödä kunnolla, syödään koko ilta ja yö. Hän haki vain ruokaa lisää ja lisää: "Today is Chirstmas, now we just eat!" Aivan ihailtavaa asennetta!

Jälkiruuaksi olin tehnyt jotain hyvin perinteistä, jota Australialaiset syövät erityisesti joulun alla, pavlovaa! Pavlovan lisäksi nautimme tyttöjen tuomien Suomen tuliaisten herkuista. Samalla poksauteltiin sellaisia karkkipötkön näköisiä kääreitä. Poksautteluun tarvitsi kaksi ihmistä, jossa yhtä aikaa repäistään karkkikääre auki. Se kumpi saa suuremman osan on voittaja ja saa käyttää sisällä olevaa paperi hattua. Karkkipötkö sisälsi myös pienen leluesineen ja vitsilapun.

Jouluaattoiltaa jatkettiin omilla extemporee viihdeohjelmilla, lahjoja jakamalla, rentoutumalla ja tietenkin syömällä.

Joogaa

Oli aivan uskomaton joulu. Tälläistä hauskaa, näin mahtavaa joulua en uskonut täällä kokevani. Kiitos kuuluu kaikille, jotka sen kanssani viettivät. He tekivät joulusta Australiasta juuri sellaisen, jota tulen lämmöllä nauraen vielä kiikkutuolissa muistelemaan. En unohda tätä koskaan. Paras joulahja minulle oli kun sain kaksi kultaakin kalliimpaa ystävääni tänne jouluksi kanssani. Minulla on ihania ystäviä, jotka matkaavat kauas luokseni ja on ihanaa odotella kotiinpaluutakin, kun tietää miten hyviä ystäviä siellä on vastassa.

Toivottavasti kaikkien joulutunnelma oli lämmin ja uskomaton missä ikinä sen vietittekään. Se tuli itselleen todettua, että sillä ei ole mitään väliä missä sen joulun viettää vaan kenen kanssa sen viettää. Ympärillä olevat ihmiset tekevät joulun. Perhe ja ystävät tulevat olemaan tärkeysjäjestyksessä aina ensimmäisenä elämässäni. Joulupäivänä tytöt jatkoivat reissuaan ja vietin päivää yksin. Ajattelin perhettäni Suomessa ja jo menehtynyttä isoveljeäni, jolle sytytin kynttilän. Voi miten ikävöinkään heitä. Aika kuitenki juoksee nopeasti ja pian taas nähdään. Sitä ennen nautitaan elämästä täällä. Kerätkää ihmisiä ympärille, joiden kanssa teillä on hyvä olla. Rakastakaa toisianne.

Puspus

ROLLER COASTER

Huuh en tiedä mistä aloittaa. Niin paljon on nyt tapahtunut sitten Mansikkapippaloiden. On pakkailtu, muutettu, lopetettu työt, vietetty läksäreitä, hyvätelty, kemmakoitu, lisää pakkailtu ja valmisteltu tulevaa vuoden reissua. Kaikki on tapahtunut niin nopeasti että oma pää ei meinaa pysyä mukana. Tuntuu kuin istuisin vuoristoradan kyydissä. Itkettää, naurattaa, pelottaa, jännittää, intoa ja hauskuutta. Tunnetilat vaihtuvat koko ajan. Onko tässsä mitään järkeä? Jee joo kohta mennään! Vähän tätä rataa. Isäkin jo tuossa ääneen sanoi että onkohan minusta ihan lähtijäksi. Vaikutan varmasti ihan sekopäiseltä, en ihmettele yhtään. :D

Oli haikeata jättää työ leikkausosastolla ja koti Vantaalla. Viimeinen työpäivä tuntui jotenki epätodellisesta. Heti aamusta sain työkavereilta upean läksiäislahjan, jossa oli kaikkea tarvittavaa matkan varalle. Lahja sisälsi myös lukuisia kirjeitä työtovereilta, aivan mielettomiä tyyppejä ei voi muuta sanoa. Aamuhöpinöiden jälkeen oli aika aloittaa työt. Työ ei sujunut samallaisella draivilla kuin aikasemmin. Minut tunnettiin työporukassa vauhdikkaana tehotyttönä, joka hoiti miljoona asiaa samaan aikaan salaman vauhdilla. Seuraavan päivänkin valmistelut oli hoidettu jo hyvissä ajoin ennenkuin meneillään oleva päivä oli edes puolessa välissä. Viimeisenä päivänä olin aivan jäissä. En ollut enää yhtä läsnä kuin aikaisemmin. Sitä varmaan huomaamatta teki luopumisprosessia. Ehkä oli vaan aika lopettaa oma urakka siltä osin ja aloittaa uudet hommat sitten maailman toisella puolella. Päivän päätteeksi rutistin kaikkia vastaantulevia oikein lujasti ja sanoin hyvästit. Hymyillen poistuin paikalta, vielä sinne ehkä joskus palaan.

Hymy hyytyi kuitenkin nopeasti junalla mentäessä kohti Vantaata. Tajusin että olen viimeistä kertaa menossa töistä rakkaaseen kotiini. Enää loppusiivous jäljellä ja sitten muuttokuorman kanssa kohti Puumalaa. Helsingissä aurinko paistoi vielä kirkkaasti, mutta heti Vantaalle tultaessa taivas repesi, vettä tuli kuin ämpäristä. Vantaa selvästi aisti fiilikseni, kovasti suretti. Huomasin asemalla että parin minuutin päästä lähtisi bussi, joka pysähtyisi kotipysäkilläni. Ajattelin että ei mitään busseja, minähän kävelen tämän matkan vielä viimeisen kerran! Mikä ei ollut kovin fiksua, maa oli kuin yhtä vesilammikkoa ja tennarini imivät kaiken sen kuraveden kuin pesusieni. En eteeni edes nähnyt, mutta selvisin  kahlaamisen jälkeen kotiin kuin uitettu koira. Siivoukset hoidettiin loppuun ja vuokraisäntä ilmestyi paikalle noutamaan avaimia. Se tunne, kun viimeistä kertaa laitoin kotioveni kiinni oli musertava. Ei ole enää kotia.

 

En koko aikaa ole kuitenkaan vaan synkistellyt. On ollut myös iloa ja juhlaa. Paljon ihania ihmisiä ja ystäviä. Läksäreitä vietettiin Vantaalla ystäväni luona parhaassa porukassa. Puumalan SUURILLA KUULUISILLA elokuun festareilla Siltakemmakoissa tuli juhlittua ja menetettyä kuulonsakin lopullisesti eturivin fanituksella keikkoja kuunnellessa. Paljoa kuvia en muistanut räpsiä. Silloin kun on kivaa, niin kaikki muu unohtuu.

Tein läksäreihin tarjoiltavaksi Aussi herkkua, Rocky road!

Menneen viikon olen saanut nauttia suloisista maalaismaisemista Puumalassa. Oon melkeen saanut tehdä justiin mitä lystää. Pakko ollut vähän pakata ja panikoidakin. Pääosin kuitenki ihan vaan kaiken hienon fiilistelyä.

Puumalan rautanen sali, hiki ja pumppi nousi pelkästään salin ilmasta!

Lemppari kalliolla

Nyt oon matkalla seuraavalle etapille Hyvinkäälle. 8 päivää enää lähtöön. Hui! Pakko liikkua ja nähdä vielä kaikkia. Uskollinen matkabuddyni on mukana ja valmiina reissuun. Pakkaaminen sujui yllättävän helposti, varmaan osa jää vielä matkasta pois Hyvinkäälle. 

 

 

Mahtava viikko Puumalassa takana. Aurinko on paistanut lämpimästä koko viikon. Tänä aamuna ilma oli pilvinen, sumuisen sateinen ja pysähtynyt. Samat on fiiliksetkin, mahoton ikävä jää. Isä ja äitipuoli lähti vielä autolla saattamaan matkalle. Vuoden päästä palaan taas Savoon, puspus ja kiitos ihana Puumala!