LONE PINE SANCTUARY

Tein ihanien Suomen vierailijoiden kanssa ennen joulua retken Brisbanessa sijaitsevaan Lone Pine Koala Sanctuaryyn. Lone Pine Koala Sanctuary on maailman ensimmäinen ja suurin koalien rauhoitettu alue. Turvapaikassa asuu yli 130 suloista koalaa. Koalien lisäksi paikasta löytyy monia muita eläimiä kuten eri lintulajeja, vesinokkaeläimiä, kilpikonnia, krokotiileja, dingoja, kenguruita ja maatilan eläimiä.

Lähdettiin maanantai aamuna suuntamaan bussilla Brisbanen keskustasta Lone Pine Koala Sanctuarya. Paikka oli todella lyhyen matkan päässä, matka vei ainoastaan reilu puoli tuntia. Bussi oli täynnä monia turisteja, etenkin aasialaisia joihin törmää paljonkin Australiassa. Välillä tunnen yhä olevani Hong Kongissa. Lähes jokaisella suurella kaupungilla on oma China Towninsa. Saavuimme vihdoin paikan päälle tapaamaan pieniä eläin ystäviämme. Saimme lipun oston yhteydessä kartan jonka avulla lähdimme suunnistamaan ympäri Sanctuarya.

Maatilan eläin alueella pääsimme seuraamaan kuinka farmari oikea oppisesti leikkasi lampaan turkin pois. En ole täysin varma miksikä sitä kutsutaan, taljaus, villaus tai olkoon vaikka lampaan parturointi. Hurjalta se silti näytti.

Lone Pine Sanctuaryssa oli suuri aidattu luonto alue, jossa eläimet saivat liikkua vapaana. Eläimille oli tehty mahdollisimman luonnon läheiset oltavat. Tuntui aivan siltä kuin olisi sattumalta kävely reissullaan keskellä Australian uskomatonta luontoa törmännyt villi eläimiin ja päässyt seurailemaan heidän tekemisiään lähi etäisyydeltä.

Minulla oli kuitenkin erityinen syy miksi Lone Pine Sanctuaryyn lähdin. Kuka arvaa jo? Nämä äärettömän suloiset Australian omat nallekarhut, pikku koalat tietenkin. Koalat omaavat kadehdittavat unenlahjat, he nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta välillä heräten syömään Eukalyptuksen lehtiä.

Baby koalille oli oma lastentarha.

Iäkkäille löytyi oma vanhainkoti.

Jokaiselle jotakin. Myös minulle. Australiaan lähteissäni en tehnyt ennalta mitään suunnitelmia mitä haluaisin täällä tehdä tai missä käydä. Ainoana toiveena minulla oli saada pidellä koalaa sylissäni. Toiveeni on nyt toteunut. Eläintenhoitaja opasti ensin kuinka koalaa tulisi pidellä. Sitten hän vain antoi koalan syliini. Se tuntui kevyeltä. Koala tarrautui rintaani vasten pienillä käpälillään kuitenkaan satuttamatta. Monet on sanonut, että koalat haisevat. Itse en tätä havainnut, olin tilanteesta niin haltioitunut. Voi sitä onnen tunnetta joka minut valtasi. Se pieni hetki, mitä sain koalaa pitää sylissäni täytti kaikki epäkohdat, epäonnistumiset ja vastoinkäymiset mitkä täällä on tapahtunut. Saimme jokainen kokea jotain todella ainutlaatuista.

Koalan kanssa kuvaan pääsemisestä täytyi maksaa 16$. Se oli koko sen rahan arvoista, ellei enemmänkin. Raha menee uusien aitauksien rakentamiseen, eukalyptus puiden kasvatukseen ja eläintentutkimukseen.

Tämä oli ehdottomasti yksi Australian matkani kohokohdista. Kiitos tytöille että jaoitte sen kanssani.

Puspus