PICNIC ATTACK

Viikko sitten viikonloppuna tuli tehtyä pari päiväreissua taas uusiin mahtaviin kohteisiin. Perjantai lähdimme kämppikseni ja hänen kahden saksalaisen ystävänsä kanssa picnikille herttaiseen Montvillen kylään.

Montville on pieni kylä lähellä Sunshine coastia. Monet turistit pysähtyvätkin Montvillessä matkatessaan kohti esimerkiksi ihastuttavaa Brisbanea. Paikasta löytyy useita loistavia picnik- ja bbq paikkoja, joihin on hyvä pysähtyä nauttimaan ruuasta luonnon keskelle.

Mitä luonto olisikaan ilman villieläimiä. Jättimäinen lisko uhkaavasti läheni meidän picnicpöytää, himoiten herkku kananpoikaa suupalakseen.  Pelkäsin itsekin joutuvani osaksi ateriaa.

Montville vetää ihmisiä puoleensa sen upean luonnon vuoksi. Sieltä löytyy upeita vihreitä luontopolkuja. Yksi luontopoluista vie vesiputoksen luokse, jonne voi pulahtaa uimaan.

Ja heti kun silmä vältti niin jo oli rontti kiinni meidän kanassa!

Pitäköön, en lähtenyt ottamaan matsia hänen kanssaan...

Lauantaille oli luvattu niinkin kaunista kesäpäivää kuin +40 astetta lämmintä ja täyttä auringon paistetta. Australialaiset lähtevät viettämään tälläisiä päiviä ilmastoituihin viileisiin ostoskeskuksiin ja elokuvateattereihin. Suomen talven skippaavilla Suomi tytöillä oli hieman erilaiset suunnitelmat. Lähdimme nauttimaan kesäpäivästä Gold coastin beachille!

 

Rannalla oli ihanan vilposta makoilla, kun viileä tuuli puhalsi aallokosta. Silmät kiinni kuunteli vain aaltojen loisketta ja haisteli raikasta meri ilmaa. Aiai... Jottei rannalle olisi nukahtanut ja palaisi ihan lobteriksi, niin lähdimme lounaalle ostoskeskukseen ja kävelemään pitkin Gold coastin katuja ja Surfer Paradisen beachiä.

Ruotsalainen karkkikauppa

Vieläkin minusta tuntuu epätodelliselta, että nyt on kesä meneillään. Vastahan se joulukin oli. Asiaan minulla ei ole mitään valittamista. Tästä olen haaveillut niin pitkään kuin vain muistan.  Voi kun aina voisi olla auringon paistetta, lämmin ja kesä...

Puspus

KEEP GOING, KEEP SMILING

Elämä on ihanaa. Aurinko paistaa ja ihmiset hymyillen tervehtivät kadulla. Paljon uutta ja ihmeellistä. Maa siisti ja turvallinen. On beachiä ja rentoa meininkiä. All is fine! Lomalla kaikki on aina niin hyvin. Minä kuitenkin elän täällä myös perusarkea.

 

3 kuukautta viettämäni aika Brisbanessa on ollut todella vaihtelevaa. Kahdessa eri asunnossa olen asunut, kolmessa eri työpaikassa olen työskennellyt. Tavannut mahdottoman ihania ihmisiä, mutta pari sontiaistakin on mukaan mahtunut. Koti-ikävä vaivannut enemmän kuin olisin uskonut . Moni asia olisi Suomessa paljon yksinkertaisempaa ja helpompaa. Suomessa minulla on ympärillä ihmisiä joihin tiedän voivani tukeutua vaikean paikan tullen ja pyytää apua kun sitä tarvitsen. Täällä olen yksin. Kaikki uusia ja tuntemattomia ihmisiä. Monet ihmiset ovat hirmu auttavaisia täällä. Ilman että kysyt edes apua, ihmiset tulevat tarjoamaan apuaan. Sitä asiaa arvostan täällä ja toivoisin sitä enemmän Suomeenkin. Tuntemattomien ihmisten auttamista ja huomioimista.

Työnhaku ja sen saaminen, asunnon etsiminen ja sen oikean löytäminen, luottaminen pysyvyyteen ja turvautuminen oikeisiin ihmisiin ei ole ollut helppoa. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Tilanteet muuttuvat jatkuvasti, aivan kuin jossain Salatuissa elämissä. Yhtenä hetkenä sinulla voi olla kaikkea mitä tarvitset ja elämä on tasaisen ihanaa. Suunnitelmia, joiden uskot olevan varmoja ja toteutuvan. Kaikki voi muuttua aivan pienessä hetkessä.

Vaikka elämä koko aikana täällä ei ole ollut niin ruusuista, silti yritys, usko ja toivo parempaan on pysynyt. Kuulostaa varmaan oudolta, mutta tykkään välillä siitä tunteesta että on vähän rankkaa. Haasteet ja itsensä uusiin tilanteisiin asettaminen pistää ponnistelemaan astetta lujempaa itsensä kanssa selviytyäkseen elämässä. Olen oppinut itsestäni paljon uutta ja kasvanut ihmisenä. Olen oppinut elämästä, että on hyvä olla varasuunnitelma. Sekä varasuunnitelman varasuunnitelma. Ja olla myös tekemättä liikaa suunnitelmia. Tärkein oppi on ollut kuitenkin se, että vaikka kuinka huonolta näyttäisi, asiat kääntyvät vielä hyväksi. Tarvitsee sitten työtä tai vie sitten aikaa, mutta asioilla on tapana järjestyä. Tavalla tai toisella.

Sain tämän lapun yhdeltä naiselta

Rankan päivän jälkeenkin, kun olen vihdoin siitä selviytynyt. Olen irtirikkikatkipoikki- väsynyt ja haluaisin vaan rojahtaa sänkyyni nukkumaan. Kun näen Brisbanen Story Bridgen  valot, en voi olla hymyilemättä. Se muistuttaa minua siitä, että olen täällä. Australiassa! Elän unelmaani. Jokaisesta hetkestä tulisi nauttia. Ilman vastoinkäymisiä ei voi selvitä. Kaikki on otettava kokemuksena ja oppina. Ne ovat myös osa tätä uskomatonta seikkailua.

Puspus

LONE PINE SANCTUARY

Tein ihanien Suomen vierailijoiden kanssa ennen joulua retken Brisbanessa sijaitsevaan Lone Pine Koala Sanctuaryyn. Lone Pine Koala Sanctuary on maailman ensimmäinen ja suurin koalien rauhoitettu alue. Turvapaikassa asuu yli 130 suloista koalaa. Koalien lisäksi paikasta löytyy monia muita eläimiä kuten eri lintulajeja, vesinokkaeläimiä, kilpikonnia, krokotiileja, dingoja, kenguruita ja maatilan eläimiä.

Lähdettiin maanantai aamuna suuntamaan bussilla Brisbanen keskustasta Lone Pine Koala Sanctuarya. Paikka oli todella lyhyen matkan päässä, matka vei ainoastaan reilu puoli tuntia. Bussi oli täynnä monia turisteja, etenkin aasialaisia joihin törmää paljonkin Australiassa. Välillä tunnen yhä olevani Hong Kongissa. Lähes jokaisella suurella kaupungilla on oma China Towninsa. Saavuimme vihdoin paikan päälle tapaamaan pieniä eläin ystäviämme. Saimme lipun oston yhteydessä kartan jonka avulla lähdimme suunnistamaan ympäri Sanctuarya.

Maatilan eläin alueella pääsimme seuraamaan kuinka farmari oikea oppisesti leikkasi lampaan turkin pois. En ole täysin varma miksikä sitä kutsutaan, taljaus, villaus tai olkoon vaikka lampaan parturointi. Hurjalta se silti näytti.

Lone Pine Sanctuaryssa oli suuri aidattu luonto alue, jossa eläimet saivat liikkua vapaana. Eläimille oli tehty mahdollisimman luonnon läheiset oltavat. Tuntui aivan siltä kuin olisi sattumalta kävely reissullaan keskellä Australian uskomatonta luontoa törmännyt villi eläimiin ja päässyt seurailemaan heidän tekemisiään lähi etäisyydeltä.

Minulla oli kuitenkin erityinen syy miksi Lone Pine Sanctuaryyn lähdin. Kuka arvaa jo? Nämä äärettömän suloiset Australian omat nallekarhut, pikku koalat tietenkin. Koalat omaavat kadehdittavat unenlahjat, he nukkuvat suurimman osan vuorokaudesta välillä heräten syömään Eukalyptuksen lehtiä.

Baby koalille oli oma lastentarha.

Iäkkäille löytyi oma vanhainkoti.

Jokaiselle jotakin. Myös minulle. Australiaan lähteissäni en tehnyt ennalta mitään suunnitelmia mitä haluaisin täällä tehdä tai missä käydä. Ainoana toiveena minulla oli saada pidellä koalaa sylissäni. Toiveeni on nyt toteunut. Eläintenhoitaja opasti ensin kuinka koalaa tulisi pidellä. Sitten hän vain antoi koalan syliini. Se tuntui kevyeltä. Koala tarrautui rintaani vasten pienillä käpälillään kuitenkaan satuttamatta. Monet on sanonut, että koalat haisevat. Itse en tätä havainnut, olin tilanteesta niin haltioitunut. Voi sitä onnen tunnetta joka minut valtasi. Se pieni hetki, mitä sain koalaa pitää sylissäni täytti kaikki epäkohdat, epäonnistumiset ja vastoinkäymiset mitkä täällä on tapahtunut. Saimme jokainen kokea jotain todella ainutlaatuista.

Koalan kanssa kuvaan pääsemisestä täytyi maksaa 16$. Se oli koko sen rahan arvoista, ellei enemmänkin. Raha menee uusien aitauksien rakentamiseen, eukalyptus puiden kasvatukseen ja eläintentutkimukseen.

Tämä oli ehdottomasti yksi Australian matkani kohokohdista. Kiitos tytöille että jaoitte sen kanssani.

Puspus