SUNSHINE COAST

Mikä voisikaan olla parempi tapa viettää viikonloppua, kuin makoilla lämpimän auringon alla valkoisella hiekkarannalla, hurruutella menemään tukka hulmuten merellä jetskillä laineikkailla aalloilla ja nauttia mahtavien ihmisten seurasta?

Viime viikonloppu meni rauhallisesti rentoutuessa eri beacheillä ja hurjastellessa vesileikeillä jetskillä upealla Sunshine Coastilla. Sunshine Coastille matkaan Brisbanesta ei mene kuin yli tunti. Ei matka eikä mikään. Ainoa asia mitä Brisbanessa kaipaan on juurikin todellinen, valkoinen, korkeasti aaltoileva vesi ja meren ranta. On niin helppoa matkata autolla tai julkisilla aivan extemporee oikealle rannalle jos sinne mieli tekee.

Vietin Sunshine Coastilla viikonloppua ihanan Suomen ystäväni kanssa sekä uusien valloittavien tuttujeni ystäväperheen hurmaavassa kodissa.

Talossa asui perheen lisäksi muitakin. Ihan vaan pari kissimirriä, kaksi jättimäistä koiraa, papukaija, lisko ja kaksi käärmettä. Kuullessani käärmeiden olemassaolosta samassa talossa jossa tulisin yöni viettämään, ei saanut minua pomppimaan riemusta. En mistään elukoista pelkää mitään niinkuin käärmeitä. Ne salaa hiljaa luikertelevat ja saalistavat nälissään mitä tahansa murskaamalla saaliinsa rungollaan tai puraisemalla myrkkyhampaillaan. Hyyii... Pienenä käärmeillä peloteltiin menemästä yksin metsään tai kurkkimasta öisin sängyn alle, koska käärmeet asuvat siellä. En halunut nähdä edes koko otusta ensin ollenkaan, jotta voisin kuvitella sen olemattomaksi. 

Yllättäen emäntä illan kosahtavien jälkeen päätti tuoda eläin ystävänsä mukaan illanviettoon. No panic, no panic. Kangistuin lämpinä kesäiltana kuin lumiukko talvi pakkasella ja koitin pysyä tajuissani.  Emäntä esitteli lemmikkiään kaulallaan kuin osaava  käärmeen kesyttäjä. Käärmettä tuotiin koko ajan lähemmäksi ja lähemmäksi kunnes istuin jo ihan sen vieressä. En koskaan ole ollut niin lähellä käärmettä, en ees eläintarhoissa jossa ne ovat lasin sisällä. Käärmepelostani haluttiin päästä eroon ja vähitellen tein käärmeeseen tuttavuutta. Pelkkä sen limaisen kostean nahan koskettaminen tuntui ylitsepääsemättömän haastavalta ja vastenmieliseltä. Hipaisusta koskettamiseen, vähitellen vain pitämällä rungolla kättä ja pikku hiljaa silittelemään. Kuin huomaamatta hetken päästä käärme oli jo ympärilläni. Mikä voittajafiilis, en olisi ikinä uskonut tekeväni moista! Käärmeen kesyttäjä naista minusta ei koskaan kuitenkaan tule ja käärmeet pysykööt metsissä ja sängyn alla.

Seuraavana päivänä huvituin autossa tilanteesta kuinka ihmiset tappelivat keskenään siitä että mille beachille tänään mentäisiin. "Mä haluan mennä Kings beachille!" "Ei sinne se on ihan liian ruuhkanen, mä haluun Golden beachille!" "Se on ihan tylsä!" Väittelyn ääni taustalla ihailin samalla vaihtuvia maisemia: hulppeita ranta-taloja, vihreitä palmupuita, valkeaa hiekkarantaa ja turkoosia kimaltelevaa merta.  Lopulta eräs uusista ystävistäni sanoi: "Mari saa päättää mille beachille mennään, minne haluat?" Ei ollut mitään väliä mille beachille mentäisiin, kunhan vain päästäisiin beachille nauttimaan kauniista kesäpäivästä.

Viikonloppu täynnä uutta, voittoa, kaunista ja mahtavaa. Yksi asia kuitenkin ylitse muiden. Vauhti on aina viehättänyt minua. Mitä lujempaa niin sitä hauskempaa. Extreme tilanteita, jossa vatsa kierähtää ympäri ja tekee mieli huutaa niin lujaa kuin vaan ääntä lähtee.

Itse en pelkää tai jännitä näitä tilanteita, vaan nautin siitä tunteesta. Jetskin kyydissä ollessani hiusten hulmutessa kovassa vauhdissa mieleni pysähtyi. Pysähdyin miettimään sitä hetkeä. Vauhti on huimaava ja koitan pysyä kyydissä pomppivilla aalloilla. Lämmin merivesi roiskuu päälleni. Tässä viiletän menemään jetskin kyydissä Australiassa. Olen täällä. Näen ympärilläni rantaa ja saaria joissa ei ole ketään. Tämä hetki on niin siisti, nää ihmiset keitä oon täällä tavannut on niin siistejä. Haluan aina muistaa tämän hetken ja tunteen. Hymyn huulillani, olen niin onnellinen.

Puspus

PICNIC ATTACK

Viikko sitten viikonloppuna tuli tehtyä pari päiväreissua taas uusiin mahtaviin kohteisiin. Perjantai lähdimme kämppikseni ja hänen kahden saksalaisen ystävänsä kanssa picnikille herttaiseen Montvillen kylään.

Montville on pieni kylä lähellä Sunshine coastia. Monet turistit pysähtyvätkin Montvillessä matkatessaan kohti esimerkiksi ihastuttavaa Brisbanea. Paikasta löytyy useita loistavia picnik- ja bbq paikkoja, joihin on hyvä pysähtyä nauttimaan ruuasta luonnon keskelle.

Mitä luonto olisikaan ilman villieläimiä. Jättimäinen lisko uhkaavasti läheni meidän picnicpöytää, himoiten herkku kananpoikaa suupalakseen.  Pelkäsin itsekin joutuvani osaksi ateriaa.

Montville vetää ihmisiä puoleensa sen upean luonnon vuoksi. Sieltä löytyy upeita vihreitä luontopolkuja. Yksi luontopoluista vie vesiputoksen luokse, jonne voi pulahtaa uimaan.

Ja heti kun silmä vältti niin jo oli rontti kiinni meidän kanassa!

Pitäköön, en lähtenyt ottamaan matsia hänen kanssaan...

Lauantaille oli luvattu niinkin kaunista kesäpäivää kuin +40 astetta lämmintä ja täyttä auringon paistetta. Australialaiset lähtevät viettämään tälläisiä päiviä ilmastoituihin viileisiin ostoskeskuksiin ja elokuvateattereihin. Suomen talven skippaavilla Suomi tytöillä oli hieman erilaiset suunnitelmat. Lähdimme nauttimaan kesäpäivästä Gold coastin beachille!

 

Rannalla oli ihanan vilposta makoilla, kun viileä tuuli puhalsi aallokosta. Silmät kiinni kuunteli vain aaltojen loisketta ja haisteli raikasta meri ilmaa. Aiai... Jottei rannalle olisi nukahtanut ja palaisi ihan lobteriksi, niin lähdimme lounaalle ostoskeskukseen ja kävelemään pitkin Gold coastin katuja ja Surfer Paradisen beachiä.

Ruotsalainen karkkikauppa

Vieläkin minusta tuntuu epätodelliselta, että nyt on kesä meneillään. Vastahan se joulukin oli. Asiaan minulla ei ole mitään valittamista. Tästä olen haaveillut niin pitkään kuin vain muistan.  Voi kun aina voisi olla auringon paistetta, lämmin ja kesä...

Puspus

KEEP GOING, KEEP SMILING

Elämä on ihanaa. Aurinko paistaa ja ihmiset hymyillen tervehtivät kadulla. Paljon uutta ja ihmeellistä. Maa siisti ja turvallinen. On beachiä ja rentoa meininkiä. All is fine! Lomalla kaikki on aina niin hyvin. Minä kuitenkin elän täällä myös perusarkea.

 

3 kuukautta viettämäni aika Brisbanessa on ollut todella vaihtelevaa. Kahdessa eri asunnossa olen asunut, kolmessa eri työpaikassa olen työskennellyt. Tavannut mahdottoman ihania ihmisiä, mutta pari sontiaistakin on mukaan mahtunut. Koti-ikävä vaivannut enemmän kuin olisin uskonut . Moni asia olisi Suomessa paljon yksinkertaisempaa ja helpompaa. Suomessa minulla on ympärillä ihmisiä joihin tiedän voivani tukeutua vaikean paikan tullen ja pyytää apua kun sitä tarvitsen. Täällä olen yksin. Kaikki uusia ja tuntemattomia ihmisiä. Monet ihmiset ovat hirmu auttavaisia täällä. Ilman että kysyt edes apua, ihmiset tulevat tarjoamaan apuaan. Sitä asiaa arvostan täällä ja toivoisin sitä enemmän Suomeenkin. Tuntemattomien ihmisten auttamista ja huomioimista.

Työnhaku ja sen saaminen, asunnon etsiminen ja sen oikean löytäminen, luottaminen pysyvyyteen ja turvautuminen oikeisiin ihmisiin ei ole ollut helppoa. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Tilanteet muuttuvat jatkuvasti, aivan kuin jossain Salatuissa elämissä. Yhtenä hetkenä sinulla voi olla kaikkea mitä tarvitset ja elämä on tasaisen ihanaa. Suunnitelmia, joiden uskot olevan varmoja ja toteutuvan. Kaikki voi muuttua aivan pienessä hetkessä.

Vaikka elämä koko aikana täällä ei ole ollut niin ruusuista, silti yritys, usko ja toivo parempaan on pysynyt. Kuulostaa varmaan oudolta, mutta tykkään välillä siitä tunteesta että on vähän rankkaa. Haasteet ja itsensä uusiin tilanteisiin asettaminen pistää ponnistelemaan astetta lujempaa itsensä kanssa selviytyäkseen elämässä. Olen oppinut itsestäni paljon uutta ja kasvanut ihmisenä. Olen oppinut elämästä, että on hyvä olla varasuunnitelma. Sekä varasuunnitelman varasuunnitelma. Ja olla myös tekemättä liikaa suunnitelmia. Tärkein oppi on ollut kuitenkin se, että vaikka kuinka huonolta näyttäisi, asiat kääntyvät vielä hyväksi. Tarvitsee sitten työtä tai vie sitten aikaa, mutta asioilla on tapana järjestyä. Tavalla tai toisella.

Sain tämän lapun yhdeltä naiselta

Rankan päivän jälkeenkin, kun olen vihdoin siitä selviytynyt. Olen irtirikkikatkipoikki- väsynyt ja haluaisin vaan rojahtaa sänkyyni nukkumaan. Kun näen Brisbanen Story Bridgen  valot, en voi olla hymyilemättä. Se muistuttaa minua siitä, että olen täällä. Australiassa! Elän unelmaani. Jokaisesta hetkestä tulisi nauttia. Ilman vastoinkäymisiä ei voi selvitä. Kaikki on otettava kokemuksena ja oppina. Ne ovat myös osa tätä uskomatonta seikkailua.

Puspus