HONG KONG

Aika juoksee, ettei kerkeä koneelle pysähtyä pidemmäksi aikaa. En varsinkaan silloin kun olin lähtöä tekemässä, lähtö tunnelmat jäi kokonaan päivittämättä. Tottakai itkuksihan se meni. Kauhea suru jättää kaikki tärkeä Suomeen, mutta suuri ilo on päästä elämään kauan odotettua unelmaansa. Toivottavasti kaikki on ennallaan kun palaan takaisin. Tai jopa vielä paremmin.

Matka starttasi perjantai aamuna aurinkoiselta Helsinki-Vantaan lentokentältä. Pikkuinen vaihto oli Amsterdamissa. Jossa lento oli myöhässä, tuli yli 7 tunnissa Amsterdamin lentokentän joka ikinen nurkka tutuksi. Lopulta saavuin matkani ensimmäisellä etapille, vilkkaaseen Hong Kongiin! 

Lentokentältä hyppäsin bussiin, jonka kyydistä hyppäsin pois Mong Kokin alueelle jossa hostellini sijaitsi. Hostellia oli erittäin vaikeaa löytää, sain onneksi avukseni auttavaisen miehen Hong Kongista joka joutui itsekin turvautumaan navigaattoriin, koska ei ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä paikasta. Hän johdatti minut melkoisen rähjäisen näköiseen korkean kerrostalon hissille ja neuvoi minua menemään 15krs josta kulkisin portaita pitkin 14 krs koska hissi ei pysähdy siellä. Hän kauhisteli kyseisestä paikkaa ja käski minun olla varovainen. Mielessäni ajattelin vaan: Ei hele... minne torakkapalatsiin olenkaan itseni ajannut. Hostelli ei ollut todellakaan mitään luksustasoa.

Tapasin siellä kumminkin aivan mahtavia tyyppejä, jotka tekivät paikasta paljon viihtyisämmän. Hostelli huoneessa oli 4 sänkyä. Jaoimme oleskelutilan kahden muun samankokoisen huoneen kanssa. Varasin huoneeni sekadormista, eli huoneessani tulisi olemaan naisia sekä miehiä. Minun onnekseni kaikissa huoneissa oli vain miehiä! Asuin siis 11 miehen kanssa 3 yötä. Not bad at all, hauskaa oli ja hyvin mahduin äijäporukkaan mukaan. Tiettyjen ihmisten kanssa tuli enemmän oltua yhdessä, joiden kanssa tulikin tehtyä huikeita reissuja Hong Kongin eri nähtävyyksiin.

Subway

City

Lähdettiin päiväretkelle Victoria Peakille. Victoria Peak on korkea vuori Hong Kongin cityn puolella.

Victoria Peakille pääsee tramilla, mutta katsottuamme jonoa ja kunnianhimoisesti mielessä oli ajatus Kuinka siistiä olisi itse kiivetä vuorelle? "Kiivetäänkö?" Joo! Ja sitten lähdettiin vuorta valloittamaan.

Poikettiin välillä omille "oikaisu" reiteille joista välillä sai pelätä että selvitäänkö tässä vielä yhtenä kappaleena perille asti. Matka oli kuuma ja erittäin kostea. Hong Kongissa oli muutenkin sellainen seisahtunut ilma. Mitä ylemmäksi kiivettiin, niin sitä painostavammaksi ilmakin muuttui.

Saavuttiin ensin Peakin ostoskeskus alueelle tunnin kostean patikoinnin jälkeen, jossa tankkasimme litra tolkulla vettä. Meille tämä kapuaminen ei kuitenkaan vielä riittänyt. Haluttiin päästä ihan huipulle ja nähdä suuren Hong Kongin maisema aivan The Topilta!

Vihdoin saavuttiin huipulle! Ilma alkoi olla niin painostava että sitä oli jo raskasta hengittää.

Ja maisemat huipulta näyttivät...

Nothing! Kaiken sen kapuamisen jälkeen ei nähty yhtään mitään. No, päästiin kuitenkin huipulle. Oltiin ainoat siellä. Sinne ei moni vissiin viitsi edes tulla. Pikku hengähdystauon jälkeen matka jatkui takaisin kävellen alas.

En tajua miten jotkut pystyy asumaan noin korkealla...

Sunnuntai on naisten päivä, jolloin naiset kerääntyvät ikäänkuin piknikille minne sattuu, valmistautuvat ja lähtevät illalla naisporukalla juhlimaan. Miehillä ei ole mitään asiaa osallistua tähän mukaan, vaan ne ajetaan tiukasti pois!

Victoria Peakin jälkeen lähdettiin ferryllä takaisin Kowloonin puolelle.



Jäätiin vielä satamaan ihailemaan cityä vasta rannalta.

Yhtenä päivänä lähdin käymään Flower- ja Fish marketilla. Flower market oli katu, jossa myytiin kukkia pikku shopeissa. Kukat oli kyllä kauniita, mutta odotin siltä jotain muuta. Uskomattomia puutarhoja kaikkine vihreyksineen.

Fish marketillakin luulin että siellä olisi paljon isoja akvaarioita ja suuria kaloja. Akvaarioita löytyi, mutta semmoisissa koossa mitä löytyy jokaisen fisun omistajien kotoakin. Siellä oli kaloja myynnissä tuollaisissa pakastuspusseissa!

Oli siellä myös muitakin elukoita :)

Ostoksia tuli todella vähän tehtyä. Halvimillaan tavaraa ja vaatetta sai Ladys marketilla tinkimällä, jossa iltasin käy kova ostos kuhina. Hong Kongista löytyy myös kunnon suuriakin ostoskeskuksia, joissa myydään merkkivaatteita.

Viimeisenä päivänä lähdin yhden valokuvaaja huonetoverini kanssa kävelemään Avenue of starsille, joka on idealtaan samanlainen kuin Hollywoodissa oleva Walk of fame. Avenue of starssilta löytyy hongkongilaisten elokuvatähtien kädenjäljet maasta.

Smile to the camera!

Sää Hong Kongissa oli melkein koko ajan pilvinen, mutta ilma oli kuuman painostava. Muutaman kerran näin pienen auringon pilkahduksenkin ja yhden oikean kunnon rankka sateen.

Viimeisenä iltana mentiin syömään oikein kulinarisesti maailman halvimpaan Michelin tähti ravintolaan. Tilattiin erilaisia ruokia pöytään syötäväksi. Ei voi muutakuin ylistää paikkaa, ruoka oli makunystyröitä hivelevän herkullista!

Vatsa täytettynä kaikilla herkuilla lähdettiin katsomaan Hong Kongin yötä. Olin saanut hyvän vinkin hotelli Ritz Carltonista, jossa pääsee 118 kerroksessa olevaan baariin ihailemaan Hong Kongin kaupungin valoja. Näkymä oli todella...vau.

Hong Kongissa nopeasti vierähti 3 päivää hieman myös jetlagista kärsiten, mutta se 3 päivää oli justiin riittävä aika nähdä Hong Kongissa sen minkä halusikin. Kova palo oli jo seuraavaan paikkaan... Jossa sitä on tullut oltukin jo reilu viikon verran! Siitä sitten seuraavassa postauksessa.

Puspus :)

ROLLER COASTER

Huuh en tiedä mistä aloittaa. Niin paljon on nyt tapahtunut sitten Mansikkapippaloiden. On pakkailtu, muutettu, lopetettu työt, vietetty läksäreitä, hyvätelty, kemmakoitu, lisää pakkailtu ja valmisteltu tulevaa vuoden reissua. Kaikki on tapahtunut niin nopeasti että oma pää ei meinaa pysyä mukana. Tuntuu kuin istuisin vuoristoradan kyydissä. Itkettää, naurattaa, pelottaa, jännittää, intoa ja hauskuutta. Tunnetilat vaihtuvat koko ajan. Onko tässsä mitään järkeä? Jee joo kohta mennään! Vähän tätä rataa. Isäkin jo tuossa ääneen sanoi että onkohan minusta ihan lähtijäksi. Vaikutan varmasti ihan sekopäiseltä, en ihmettele yhtään. :D

Oli haikeata jättää työ leikkausosastolla ja koti Vantaalla. Viimeinen työpäivä tuntui jotenki epätodellisesta. Heti aamusta sain työkavereilta upean läksiäislahjan, jossa oli kaikkea tarvittavaa matkan varalle. Lahja sisälsi myös lukuisia kirjeitä työtovereilta, aivan mielettomiä tyyppejä ei voi muuta sanoa. Aamuhöpinöiden jälkeen oli aika aloittaa työt. Työ ei sujunut samallaisella draivilla kuin aikasemmin. Minut tunnettiin työporukassa vauhdikkaana tehotyttönä, joka hoiti miljoona asiaa samaan aikaan salaman vauhdilla. Seuraavan päivänkin valmistelut oli hoidettu jo hyvissä ajoin ennenkuin meneillään oleva päivä oli edes puolessa välissä. Viimeisenä päivänä olin aivan jäissä. En ollut enää yhtä läsnä kuin aikaisemmin. Sitä varmaan huomaamatta teki luopumisprosessia. Ehkä oli vaan aika lopettaa oma urakka siltä osin ja aloittaa uudet hommat sitten maailman toisella puolella. Päivän päätteeksi rutistin kaikkia vastaantulevia oikein lujasti ja sanoin hyvästit. Hymyillen poistuin paikalta, vielä sinne ehkä joskus palaan.

Hymy hyytyi kuitenkin nopeasti junalla mentäessä kohti Vantaata. Tajusin että olen viimeistä kertaa menossa töistä rakkaaseen kotiini. Enää loppusiivous jäljellä ja sitten muuttokuorman kanssa kohti Puumalaa. Helsingissä aurinko paistoi vielä kirkkaasti, mutta heti Vantaalle tultaessa taivas repesi, vettä tuli kuin ämpäristä. Vantaa selvästi aisti fiilikseni, kovasti suretti. Huomasin asemalla että parin minuutin päästä lähtisi bussi, joka pysähtyisi kotipysäkilläni. Ajattelin että ei mitään busseja, minähän kävelen tämän matkan vielä viimeisen kerran! Mikä ei ollut kovin fiksua, maa oli kuin yhtä vesilammikkoa ja tennarini imivät kaiken sen kuraveden kuin pesusieni. En eteeni edes nähnyt, mutta selvisin  kahlaamisen jälkeen kotiin kuin uitettu koira. Siivoukset hoidettiin loppuun ja vuokraisäntä ilmestyi paikalle noutamaan avaimia. Se tunne, kun viimeistä kertaa laitoin kotioveni kiinni oli musertava. Ei ole enää kotia.

 

En koko aikaa ole kuitenkaan vaan synkistellyt. On ollut myös iloa ja juhlaa. Paljon ihania ihmisiä ja ystäviä. Läksäreitä vietettiin Vantaalla ystäväni luona parhaassa porukassa. Puumalan SUURILLA KUULUISILLA elokuun festareilla Siltakemmakoissa tuli juhlittua ja menetettyä kuulonsakin lopullisesti eturivin fanituksella keikkoja kuunnellessa. Paljoa kuvia en muistanut räpsiä. Silloin kun on kivaa, niin kaikki muu unohtuu.

Tein läksäreihin tarjoiltavaksi Aussi herkkua, Rocky road!

Menneen viikon olen saanut nauttia suloisista maalaismaisemista Puumalassa. Oon melkeen saanut tehdä justiin mitä lystää. Pakko ollut vähän pakata ja panikoidakin. Pääosin kuitenki ihan vaan kaiken hienon fiilistelyä.

Puumalan rautanen sali, hiki ja pumppi nousi pelkästään salin ilmasta!

Lemppari kalliolla

Nyt oon matkalla seuraavalle etapille Hyvinkäälle. 8 päivää enää lähtöön. Hui! Pakko liikkua ja nähdä vielä kaikkia. Uskollinen matkabuddyni on mukana ja valmiina reissuun. Pakkaaminen sujui yllättävän helposti, varmaan osa jää vielä matkasta pois Hyvinkäälle. 

 

 

Mahtava viikko Puumalassa takana. Aurinko on paistanut lämpimästä koko viikon. Tänä aamuna ilma oli pilvinen, sumuisen sateinen ja pysähtynyt. Samat on fiiliksetkin, mahoton ikävä jää. Isä ja äitipuoli lähti vielä autolla saattamaan matkalle. Vuoden päästä palaan taas Savoon, puspus ja kiitos ihana Puumala!