Perjantaina matkustin junalla yhdelle entisistä asuinpaikkakunnistani Mikkeliin. Mikkeli on muuttunut hirveästi siitä kun asuin siellä, mutta aina sinne tultaessa tulee aina sellainen tietynlainen fiilis. Tää on niin Mikkeli. Vähän eri näköinen, mutta silti ihan samanlainen. Vietin viikonloppua ystävä pariskuntani luona. Perjantaina kokoonnuttiin meidän koulu tyttökaveriporukalla syöminkien merkeissä pitkästä aikaa. Siinäkään ei ollut kyllä mikään muuttunut. Samallailla pystyttiin höpöttelemään mistä tahansa, kun ei oltaisi oltu päivääkään erossa.
Lauantai aamuna heräsin kaatosateen ropinaan levottomasti nukutun yön jälkeen. Love is in the air. Oli ystäväni hääpäivä. Heti facebookkia selatessani huomasin morsiammen olevankin jo hereillä jännittäen tulevaa päivää. Siihen saakka ihmeen viilipyttynä pysynyt. Harmitteli vähän sateista säätä. Päivän tarkoitusta sade ei kuitenkaan pystyisi pilaamaan. Avioliittolupausta ikuisesta rakkaudesta rakastaan kohtaan. :)
Olen aina vähän ihmetellyt sitä, että miksi ihmiset itkevät hääkirkossa? Sehän on onnen ja rakkauden juhla. En pitänyt itseäni yhtään sellaisena ihmisenä, mutta kun häät alkoivat ja näin ystäväni kirkon ovien luona, uskomattoman kauniina, valmiina kävelemään isän saattelemana kohti alttaria miehensä luo... silmäni kostuivat välittömästi. Olin niin onnellinen ystäväni puolesta. Tulipahan tämäkin ymmärrettyksi ihan konkreettisesti.
Häät olivat upeat. Aviopari sai toisensa läheisten ollessa paikalla. Juhlapäivä oli pääosin pilvinen kera pikku sadekuurojen ja auringon pilkahduksien, ei yhtään paha. Juhlapaikka oli tunnelmallinen, tarjolla rutkasti hyvää ruokaa ja juotavaa. Myös karkkibuffettikin! Hauskaa ohjelmaa, mahtava bändi soittamassa ja tanssilattialla tamppaamista.
Onnea A & P <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti