KAIKKI PELIIN

On niin hyvä fiilis! En voi olla hehkuttamatta tätä olotilaa, joka miut on vallannut. Oon ihan super iloinen tästä tämän hetken ajanjaksosta: kesä on tuloillaan ja vauhdilla! Myöskin sen myötä tulossa kaikkea kivaa menoa, kekkeriä ja uusia iloisia ihmisiä.

Lähtö lähenee ja tavallaan haluisin ajan menevän vauhdilla, mutta jotenkin nautin just tästä hetkestä. Odotusta, haaveilua, ideointia... seikkailua täysin tuntemattomaan. Tämän kaiken tuun tekemään vielä ihan yksin. Kun olen ihmisille kertonut lähteväni vuodeksi Australiaan, niin he ovat kysyneet kenen kanssa olen matkaan lähdössä? Ihan yksin olen lähdössä. Reaktio vastaukseeni useimmilla on ollut kutakuinkin tämän suuntaista: "MITÄ?! SIIS YKSINKÖ?! OOT SÄ IHAN HULLU, KUINKA SÄ USKALLAT?!" Oon oikeasti alkanut miettimään, että onkoha miulla ihan kaikki töpselit seinässä. Oonko ajatellut tätä asiaa loppuun saakka, onko tyhmän rohkeaa lähteä yksin reppureissaamaan maailman toiselle puolelle. Perhe on myöskin ollut tästä yksin lähtemisestä vähän huolissaan, koska olen kuulemma niin tapahtuma altis ihminen. Aina miulle sattuu jotain kun jonnekin lähden. On raaja loukkaantumisia, tavaroiden katoamisia/varasteluja, ambulanssilla reissaamista ynnä muuta kaikkea pientä ja suurta. Mut hei, jos ei koskaan lähde minnekään niin koskaan ei tapahtuisikaan mitään. Kuinka tylsää se vasta olisi. Jäisi kaikki huikeat jutut näkemättä ja kokematta kaikkien noiden satunnaisten sattumien rinnalla. Sehän on selvä ettei kaikki tule menemään niinkuin Strömsöössä, mutta se on osa sitä seikkailua. Se on elämää se ja niistä on vain selviydyttävä. :)

Asiasta kukkaruukkuun, meillä oli perjantaina entisen työpaikan päättäisbileet, Betonibileet. Ennen bileisiin siirtymistä käytiin työkavereiden kanssa istumassa Lasipalatsin terdellä jonne oli eksynyt pari muutakin nauttimaan auringosta ja huurteisesta after workin merkeissä.

Pidettiin ns. hautajaiset vanhalle työpaikalle, joka menee remonttiin ajaksi x. Arvioitu aika x on oma erittäin asiantunteva arvio. Arvioitu valmistumis aika olisi joskus n. 1½ vuoden päästä. Uskon ettei ihan heti päästä uusiin tiloihin, koska ylläreitä vanhojen rakennelmien syövereistä varmasti löytyy. 

Seiniä koristi tekstejä, jotka osui ja upposi täysin meidän työhön.

Tissi-spesialisti

Anestesialääkäreiden työhuone

:D

Kun saavuttiin paikalle meidät sisäänleimattiin.

Alkuun oli maljapuhetta ja sen jälkeen siirryttiinkin yhteen miun lemppari asioista: tietysti ruokaan!

Meidän taukotila

Bileisiin oli tilattu välimerellinen buffee, jostai sai käydä santsaa sitä mukaan lisää kuin vatsa vetää.

Mmm...

Niin hyvää!

Syömisten jälkeen oli luvassa järjestettyä ohjelmaa kuten mm. Kultainen Kocher gaalaa ja Talentia. Esityksiin, järjestelyihin ja pukeutumisiin oli panostettu upeasti ja oli mukavaa nähdä työtovereita eri toimipisteistä, joita ei ole tullut nähty nyt muutamaan viikkoon.

Lemppari leikkaussalini, yksi osastomme pienimmistä. Nyt se näyttää niin suurelta

Leikkausosasto sai arvoisensa hautajaiset, nyt sit vaan odotellaan uusiin tiloihin pääsemistä. Viihdyn kyllä nytkin väliaikasissa tiloissa paremmin kuin hyvin.

Ei mennyt eilen Suomen peli Ruotsia vastaan hirveen hyvin... Onneksi peli pelattiin vähän aikaisemmin päivällä, sen verran noi pelit aina kiihdyttää miut, että yöt menee levottomasti pyöriessä ja painimatsia ottamaessa peiton kanssa. Ei Kristan viisu esiintyminenkään ollut kovin menestyksekästä. Mitalista tänään kuitenkin taistellaan jenkkejä vastaan. Toivottavasti Tukholmasta saadaan pronssi kotiin. Kannustusta Leijonille, nyt kaikki peliin!

LOISTAVA VIIKKO

Kulunut viikko on ollut loistava. Voisikohan tuolta taivaalta loistavalta auringolla olla osuutta asiaan? Kevät on vihdoin täällä! Keltään ei ole varmaan jäänyt huomaamatta kuinka valoisaa ja vihreetä ulkona on. Näyttää siltä kuin Suomen kansalaiset olisivat viimeinkin heränneet apeasta talvihorroksestaan nauttimaan taas elämästä. Ihmisiä näyttänyt olevan kaduilla liikkeellä ihan hirmusesti. Myöskin kuppiloiden terdeillä. Itsekin olen jatkuvasti vaan ulkona kun siihen on ollut mahdollisuus. Kulkenut vaan mm. kaduilla jatkuva hölmö virne kasvoilla ihmetellen maailman menoa. Vastaan tulevien kasvoilla olen huomannut myös tätä samaista syndrooma. Selvästi tarttuvaa :) Itselle tällä viikolla on hymyä aiheuttanut lasten pihaleikit ja siinä lomassa nautittu kesän ensimmäiset jätskit. Aurinko on herättänyt luonnon eloon, jonka seurauksena puihin on pamahtanut lehdet.

Aloitin työt tällä viikolla eri kohteessa Helsingin keskustassa. Uusi työympäristö ja uusien ihmisten vastaanotto on ollut mieltä lämmittävä. Töitä olen jatkanut tuttujen työtovereideni kanssa entisestä työpaikasta ja ei voi muuta sanoa kuin, että miulla on ihan parhaimmat työkaverit. Huippua tehdä töitä ihmisten kanssa jotka ovat myös ystäviä miulle. Tiimi on täyttä kultaa!

Työmatka on muuttunut hieman erilaiseksi, mutta ajallisesti se on pysynyt täysin samana. Aamulla on ollut mukava herätä aurinkoiseen päivään virkeänä täynnä energiaa.

Helsingin keskustan läpi kulkemisessa on ollut täysin erilainen fiilis aikaisempien metsäpolkujen rämpimisten jälkeen. Hiljaiset kadut ja ihmisiä vähemmän mitä on normaalisti tottunut keskustassa näkemään. Esplanadin puistossa aikaiseen aamuun töihin menijät kävelevät samalla nauttien takeaway aamukahviaan.

Ensimmäisen työpäivän jälkeen juhlistettiin kulta-tiimin kanssa onnistunutta päivää Ravintola Teatterin aurinkoisella terasilla salaateilla ja juominkeilla.

Aurinkoiset ja lämpimät illat on mennyt ulkona nauttiessa.

Juonut päivä teet kodin parvekkeella.

Paljon pieniä asioita jotka ovat pistäneet hymyilyttämään. Toivottavasti aurinko jatkaa loistavaa samaista linjaansa, että kesä saapuisi vauhdilla. Miulla on nimittäin kesäloma tämän kuun loppupuolella! :D

Tänään on myös syytä hymyyn. On äitienpäivä. Oma äitini ansaitsee kunnioitukseni ja arvostukseni. Hän on yksi vahvimmista ihmisistä jonka tiedän. Hän tekee asioita omien voimiensa ja rajojensa yli valittamatta. Hän on elänyt elämää niin täysillä kuin on pystynyt rajoittavista tekijöistä huolimatta. Välillä saanut sanoa hänelle, että rauhoitus nytten. Mutta vauhti ei ole hiljentynyt vaan hän tekee samoja asioita kuin muutkin ihmiset. Hän on oikea taistelija. Ihailen hänen jaksamistaan. Äitini on miulle todella rakas <3

On myös eräs toinenkin ihminen kuka ansaitsee kunnioitukseni ja arvostukseni. Olen saanut kesken elämääni ihmisen, joka on kuin toinen äiti miulle. Hän on ollut suuri apu, tuki ja turva elämän eri tilanteissa. Hänen kanssaan on voinut jakaa ilot ja surut. On myöskin naurettu, hassuteltu ja tapeltu niinkuin äitin kanssa välillä kuuluukin, mutta samantien kaikki on sovittu oikein rakastavan tiukalla halauksella. Olen kiitollisen siitä että hän on tullut elämääni, hän on yksi elämäni sankareista <3

IHANAA ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄITEILLE!

VOITTO

Ei, en ole voittanut sitä loton miljoona pääpottia vaikka kuinka kovasti yritän. Tarkoitan tällä itsensä voittamista. Olen niin iloinen siitä, että olen päässyt jo tähän saakka unelmani toteutumisessa, koska se on vaatinut kovaa työtä kaiken muun elämän ja ajatuksien kanssa.

Viimeinen vuosi on ollut yksi elämäni rankimmista vuosista. Paljon sattumia ja tapahtumia on käynyt elämässä joka on osaltaa tuonut lisähaastetta jaksaa opiskeluiden ja töiden parissa. Tätä kaikkea tapahtui vielä samanaikaisesti. Välillä oikeasti tuntui siltä, että tekisi mieli vain huutaa ja juosta johonkin hornantuuttiin. Mietin mistä saisin energiaa selviytyä tästä kaikesta ja mikä minua motivoi eteenpäin. Ihminen ei ole kone. Välillä on osattava karsia niitä vähemmän tärkeitä asioita pois, jotta selviytyy niistä tärkeimmistä ensin. Check-listan tekeminen huomattavasti helpotti asioiden suorittamisessa. Se onnistumisen tunne, kun sai vetää viivan yli asian ollessa hoidettu oli aika priceless. Se tuntui jo osa voitolta.

Miulla oli kova kiire päästä koulusta eroon. Opinnäytetyön tekeminen sattui opiskeluiden loppumetreille, jonka parissa saikin raataa vähän liiaksikin. Tällä hetkellä hymyillen ajattelen niitä hetkiä, kun viime syys-talven lähes jokaisen viikonlopun vietin aikani tietokoneella kirjojen ja papereiden ympäröimänä opinnäytetyötä tehden. Silloin ei paljoa hymyilyttänyt. Ne ajat olivat todella yksinäisiä ja TYLSIÄ! Oli välillä hirveä kynnys viikonloppusin ruokakaupassa käydessä sanoa kaupan kassatyöntekijälle "Moi". Ääntä ei meinanut tulla suusta, vaan jotain outoa piipitystä/örinää/ääntä mikä kuulosti lähinnä eläimeltä, koska oli ollut pitkään puhumatta. Se oli todella outoa. Mutta miksi ihmeessä käytin lähes kaikki viikonloppuni koulutöiden tekemiseen? No just siksi että sen jälkeen pääsisin elämään tätä elämää. Sen voimalla jaksoi ahertaa. Ajatella, että: "Tämä on vain yksi ajanjakso elämässäni. Sitten kun tämä on ohi, niin voin tehdä ihan just mitä haluan!". Kyllä se kannattikin. Koulusta valmistuin ennen suunniteltua valmistumispäivää ja olen saanut elämäni takaisin ja päässyt tavoittelemaan yhtä unelmistani.

Tälläisiä ajatuksia miulle heräsi eilen, kun olin kannustamassa ystäviäni Helsinki city run:issa. Juoksioita oli joka lähtöön ja jokaisella heistä oli omat tavoitteensa. Osa oli ensimmäistä kertaa suorittamassa elämänsä pisintä juoksua, kun taas osa oli jo kokeineita konkareita. 

Yhdellä ystävälläni oli tavoitteena selviytyä läpi puolimaratooni. Hän ei ollut koskaan juossut yhtä pitkää lenkkiä, kuin mitä puolimaratooni oli. Harjoitukset olivat jääneet vähäisiksi kevään sairasteluiden ja koulu kiireiden vuoksi, joten oli pelko siitä miten ilman sen ihmeempää harjoittelua hän lenkistä selviäisi. Silti hän sitkeästi ja päättäväisesti 8 vuotta vanhat lenkkarit jalassa lähti juoksuun. Melkoisen rohkeaa! Toinen ystäväni on oikea liikunnan super-mimmi. Liikunnan alan ammattilainen joka juoksee pitkiä matkoja luonnossa, vetää jumppia jos minkälaista ja pumppailee salilla rautaa aina sata lasissa. Hän oli asettanut itselleen tavoite ajan, jossa hän juoksisi läpi puolimaratoonin. Nää mimmit voitti itsensä. Molemmat selviytyivät maaliin saakka hyvinvoivina ja voittajina. Ystäväni treenamattomuus ei haitannut juoksusta selviytymisestä ja toinen alitti jopa asettamansa tavoite ajan. 

Tässä sen huomaa, että lähes kaikki on mahdollista kun siihen vaan itse uskoo. Jaksaa tehdä vähän  töitä sen eteen mitä haluaa saavuttaa. Ystäväni tekivät ihan mielettömän suorituksen. He ovat voittajia. En voi olla mitään muuta kuin ylpeä heistä. <3

Meni aika syvälliseksi pohdinnaksi tämä postaus. :D Voisi seuraavassa postauksessa vähän kertoa mitä kaikkea sitä on tullut tehtyä lähdön eteen.