Mikä voisikaan olla parempi tapa viettää viikonloppua, kuin makoilla lämpimän auringon alla valkoisella hiekkarannalla, hurruutella menemään tukka hulmuten merellä jetskillä laineikkailla aalloilla ja nauttia mahtavien ihmisten seurasta?
Viime viikonloppu meni rauhallisesti rentoutuessa eri beacheillä ja hurjastellessa vesileikeillä jetskillä upealla Sunshine Coastilla. Sunshine Coastille matkaan Brisbanesta ei mene kuin yli tunti. Ei matka eikä mikään. Ainoa asia mitä Brisbanessa kaipaan on juurikin todellinen, valkoinen, korkeasti aaltoileva vesi ja meren ranta. On niin helppoa matkata autolla tai julkisilla aivan extemporee oikealle rannalle jos sinne mieli tekee.
Vietin Sunshine Coastilla viikonloppua ihanan Suomen ystäväni kanssa sekä uusien valloittavien tuttujeni ystäväperheen hurmaavassa kodissa.
Talossa asui perheen lisäksi muitakin. Ihan vaan pari kissimirriä, kaksi jättimäistä koiraa, papukaija, lisko ja kaksi käärmettä. Kuullessani käärmeiden olemassaolosta samassa talossa jossa tulisin yöni viettämään, ei saanut minua pomppimaan riemusta. En mistään elukoista pelkää mitään niinkuin käärmeitä. Ne salaa hiljaa luikertelevat ja saalistavat nälissään mitä tahansa murskaamalla saaliinsa rungollaan tai puraisemalla myrkkyhampaillaan. Hyyii... Pienenä käärmeillä peloteltiin menemästä yksin metsään tai kurkkimasta öisin sängyn alle, koska käärmeet asuvat siellä. En halunut nähdä edes koko otusta ensin ollenkaan, jotta voisin kuvitella sen olemattomaksi.
Yllättäen emäntä illan kosahtavien jälkeen päätti tuoda eläin ystävänsä mukaan illanviettoon. No panic, no panic. Kangistuin lämpinä kesäiltana kuin lumiukko talvi pakkasella ja koitin pysyä tajuissani. Emäntä esitteli lemmikkiään kaulallaan kuin osaava käärmeen kesyttäjä. Käärmettä tuotiin koko ajan lähemmäksi ja lähemmäksi kunnes istuin jo ihan sen vieressä. En koskaan ole ollut niin lähellä käärmettä, en ees eläintarhoissa jossa ne ovat lasin sisällä. Käärmepelostani haluttiin päästä eroon ja vähitellen tein käärmeeseen tuttavuutta. Pelkkä sen limaisen kostean nahan koskettaminen tuntui ylitsepääsemättömän haastavalta ja vastenmieliseltä. Hipaisusta koskettamiseen, vähitellen vain pitämällä rungolla kättä ja pikku hiljaa silittelemään. Kuin huomaamatta hetken päästä käärme oli jo ympärilläni. Mikä voittajafiilis, en olisi ikinä uskonut tekeväni moista! Käärmeen kesyttäjä naista minusta ei koskaan kuitenkaan tule ja käärmeet pysykööt metsissä ja sängyn alla.
Seuraavana päivänä huvituin autossa tilanteesta kuinka ihmiset tappelivat keskenään siitä että mille beachille tänään mentäisiin. "Mä haluan mennä Kings beachille!" "Ei sinne se on ihan liian ruuhkanen, mä haluun Golden beachille!" "Se on ihan tylsä!" Väittelyn ääni taustalla ihailin samalla vaihtuvia maisemia: hulppeita ranta-taloja, vihreitä palmupuita, valkeaa hiekkarantaa ja turkoosia kimaltelevaa merta. Lopulta eräs uusista ystävistäni sanoi: "Mari saa päättää mille beachille mennään, minne haluat?" Ei ollut mitään väliä mille beachille mentäisiin, kunhan vain päästäisiin beachille nauttimaan kauniista kesäpäivästä.
Itse en pelkää tai jännitä näitä tilanteita, vaan nautin siitä tunteesta. Jetskin kyydissä ollessani hiusten hulmutessa kovassa vauhdissa mieleni pysähtyi. Pysähdyin miettimään sitä hetkeä. Vauhti on huimaava ja koitan pysyä kyydissä pomppivilla aalloilla. Lämmin merivesi roiskuu päälleni. Tässä viiletän menemään jetskin kyydissä Australiassa. Olen täällä. Näen ympärilläni rantaa ja saaria joissa ei ole ketään. Tämä hetki on niin siisti, nää ihmiset keitä oon täällä tavannut on niin siistejä. Haluan aina muistaa tämän hetken ja tunteen. Hymyn huulillani, olen niin onnellinen.
Puspus
