JOS EI JOULUNA OLE LUNTA, VOIKO JOULUPUKKI TULLAKAAN?

Niin se joulu tuli ja meni täälläkin. Oli hieman erilainen joulu, millaista on yleensä tottunut viettämään. Hyytävän kylmän lumisessa Suomessa yhdessä perheen kanssa. Töitä olen joinakin jouluina myös tehnyt. Meidän perheen joulua vietetään hyvin syöden ja ihan vaan ottamalla rennosti. Ei stressiä kiireestä tai arjen huolista, aivot täysin narikassa ja nautitaan täydestä rauhasta. 

Meidän jouluperinteisiin kuuluu tietenkin kinkunpaisto jouluaattoa edeltävänä yönä, joka on ihan must thing minun joulussa! Ei ole joulu mitään ilman tuota herkkupalaa. Aatto aamuna sitten herätään talossa leijalevaan herkullisen kinkun tuoksuun. Ensimmäisenä pistetään tv:stä päälle pyörimään Joulupukin kuumalinja, josta saa kuunnella lasten ihanaa joululaulua ja -toivotuksia kaikille ympäri maan. Tietenkään unohtamatta The Snowmania, joka koskettaa yhä vuosi vuodelta. Aamulla koristellaan kuusi ja syödään riisipuuroa. Päivään sisältyy yleistä joulupuuhastelua ruokien kanssa, joulukirkossa käymistä ja joulusauna ennen jouluateriaa. Meillä on tapana "paastota" jouluateriaa varten aamuisen riisipuuron jälkeen, pieniä välipaloja ja suklaita suuhun saattaa eksyä, mutta mitään suurempaa ei syödä, jotta jaksetaan kunnolla nauttia joulupöydän antimista useilla santsi kierroksilla. Ilta menee leffoja katsellen, pelejä pelaten ja lisää syöden.

Viime jouluna vedin kinkkua kahta kauheammin. Elin siinä ajatuksessa, että ensi jouluna tulen olemaan jossain muualla kuin Suomessa. Unelmani kävikin todeksi. Sain onnekseni myös kaksi ihanaa ystävääni Suomesta tänne luokseni jouluksi, joka teki joulusta paljon kotoisamman. Joulua kanssamme oli myös viettämässä kaunis kämppikseni Parisa sekä hänen kaksoissiskonsa Parva, ystäväni Ali ja kämppikseni ystävä Toby. Vaikka joulu oli erilainen, oli tämä joulu yksi elämäni varmasti ikimuistoisimmista jouluista.

Heräsin jouluaattona ennen muita. En halunut herättää vielä muita, joten lähdin aamulenkille. Maisema oli täysin päinvastainen kuin yleensä jouluaatto aamuna. Sekös pisti huvittuneen hymyn huulille.

Lenkin jälkeen oli ystävänikin heränneet. Pistettiin joulumusiikkia soimaan ja aloimme aamupalan laittoon. Tytöt keittivät aamupalaksi mitäpä muutakaan kuin riisipuuroa!

Tänä joulunakaan ei jäänyt The Snowman näkemättä. Myöskään kyyneleitä säästämättä.

Maistuvan aamupalan jälkeen lähdettiin jouluaaton kävelylle. Halusin esitellä tytöille asuinalueeni ympäristöä. Aamu oli erittäin kuuma. Voisi sanoa että perinteisessä joulusaunassakin tuli käytyä Australian auringon ansiosta.

Lenkin jälkeen joulumusiikki raikasi taustalla joulua puuhaltaessa. Kotia koristeltiin juhlakuntoon ja valmisteltiin jouluateriaa.

Ystävät saapuivat pitkin jouluaatoa luoksemme joulun viettoon kun töistään vapautuivat. Jouluateriaa odotellessa nautittiin pöytänaposteltavista ja kuohuvista. Itse otin lähes täyden vastuun jouluaterian valmistamisesta kämppikseni pöytänaposteltavista ja alkupalojen katkarapuja lukuunottamatta. Olen aina halunnut tehdä joskus tulevaisuudessa perheelleni tai ystävilleni jouluaterian ja nyt sen aika sitten koitti. Pikkaisen jännitti miten tästä selviydyn! Hömelönä keittiössä esitin kokkikolmosta muiden kanssa seurustelun lomassa.

Kun kaikki olivat saapuneet oli aika ruveta itse pääasiaan; syömään! Vaikka itse sanonkin niin ruoka oli todella hyvää. Jouluaterialla oli tarjottavana alkuun katkarapuja ja kylmäsavustettua lohta. Pääruokana kahta erilaista salaattia, keitettyjä perunoita, sinappi-sipulikastiketta, elämäni ensimmäistä kertaa tekemääni bataattilaattikkoa ja uunissa paistettu kalkkunanrintaa. Eikä myöskään ilman kinkkua mennyt tämäkään joulu. Oli aivan pakko hakea kaupan lihatiskiltä hieman siivutettua paahdettua possua. Ja mikä parasta, possua sekä kalkkunaa sai syödä sinapin kera kotikulmien ruisleivän päällä, ai että!

Kämppikseni oli yksi parhaista joulusyöpöistä tänä jouluna. Sanoin että meillä jouluna kuuluu sitten syödä kunnolla, syödään koko ilta ja yö. Hän haki vain ruokaa lisää ja lisää: "Today is Chirstmas, now we just eat!" Aivan ihailtavaa asennetta!

Jälkiruuaksi olin tehnyt jotain hyvin perinteistä, jota Australialaiset syövät erityisesti joulun alla, pavlovaa! Pavlovan lisäksi nautimme tyttöjen tuomien Suomen tuliaisten herkuista. Samalla poksauteltiin sellaisia karkkipötkön näköisiä kääreitä. Poksautteluun tarvitsi kaksi ihmistä, jossa yhtä aikaa repäistään karkkikääre auki. Se kumpi saa suuremman osan on voittaja ja saa käyttää sisällä olevaa paperi hattua. Karkkipötkö sisälsi myös pienen leluesineen ja vitsilapun.

Jouluaattoiltaa jatkettiin omilla extemporee viihdeohjelmilla, lahjoja jakamalla, rentoutumalla ja tietenkin syömällä.

Joogaa

Oli aivan uskomaton joulu. Tälläistä hauskaa, näin mahtavaa joulua en uskonut täällä kokevani. Kiitos kuuluu kaikille, jotka sen kanssani viettivät. He tekivät joulusta Australiasta juuri sellaisen, jota tulen lämmöllä nauraen vielä kiikkutuolissa muistelemaan. En unohda tätä koskaan. Paras joulahja minulle oli kun sain kaksi kultaakin kalliimpaa ystävääni tänne jouluksi kanssani. Minulla on ihania ystäviä, jotka matkaavat kauas luokseni ja on ihanaa odotella kotiinpaluutakin, kun tietää miten hyviä ystäviä siellä on vastassa.

Toivottavasti kaikkien joulutunnelma oli lämmin ja uskomaton missä ikinä sen vietittekään. Se tuli itselleen todettua, että sillä ei ole mitään väliä missä sen joulun viettää vaan kenen kanssa sen viettää. Ympärillä olevat ihmiset tekevät joulun. Perhe ja ystävät tulevat olemaan tärkeysjäjestyksessä aina ensimmäisenä elämässäni. Joulupäivänä tytöt jatkoivat reissuaan ja vietin päivää yksin. Ajattelin perhettäni Suomessa ja jo menehtynyttä isoveljeäni, jolle sytytin kynttilän. Voi miten ikävöinkään heitä. Aika kuitenki juoksee nopeasti ja pian taas nähdään. Sitä ennen nautitaan elämästä täällä. Kerätkää ihmisiä ympärille, joiden kanssa teillä on hyvä olla. Rakastakaa toisianne.

Puspus

BRISBANE

Okei, postaus alkaa taas samalla värssyllä: "Voi kuinka aika juoksee nopeasti, en ole pitkään aikaan kirjottanut tänne." jne. Mutta kun se oikeasti juoksee kuin villi gebardi viidakossa. 1/4 osa viisumista on nyt kulunut. Onneksi on vielä aikaa jäljellä, sillä olen viihtynyt täällä tosi hyvin. Paremmin sanottuna liiankin hyvin.

Olen nyt viettänyt 2 kuukautta aikaa paikassa, jonne odotin eniten pääseväni Australiassa. En ollut lukenut paljon ennakkoon mitä kyseisessä kohteessa on ja mitä haluan täällä nähdä, mutta mulla oli vain se jokin tunne, että viihtyisin täällä. Saavuin Australiaan Sydneyn lentokentälle ja vietin Sydneyssä kolmisen viikkoa. Jostain syystä siellä ollessani musta tuntui, että en halua jäädä tänne liian pitkäksi aikaa. Sydney on iso kaupunki, siellä on paljon nähtävää ja koettavaa. Nautin suunnattomasti joka hetkestä mitä siellä koin ja uusista ihastuttavista ihmisistä joita tapasin. Olen kuullut monelta matkaajalta suurta ihannointia Sydneytä kohtaan, se vaan on paras kaupunki koko Australiassa. Mietin että, miksi itse en tuntenut näin. Odotin jotain paljon mullistavampaa tunnetta. Sinne paikkaan kuulumisen tunnetta. Kun saavuin mielenkiintoisen viikon jälkeen Bundabergistä Brisbaneen, turvallinen tunne valtasi mut. Aurinko lämmitti niin ulkoa kuin sisältä ja mieli kirkastui kaikista uusista mahdollisuuksista mitä tämä paikka voikaan mulle tarjota. Ihana Brisbane, tämä on se paikka jossa haluan olla ja tutustua paremmin.

Iltalenkillä Story Bridgellä

Ihana Anskuni! Onneksi pian taas nähdään <3

South Bank beach

Ihmiset kerääntynyt ihailemaan ilotulitusta Brisbane viikolla

Kaikki lisäämäni kuvat ovat melkein otettu pimeällä. Rakastan Brisbanen cityvaloja. On täällä kaunista päivän valossakin, vaikka välillä saanut sokkona pimeässä selvitä arjen haasteista.

Siitä lisää seuraavassa postauksessa. Yritän alkaa postaamaan enemmän. En uskalla lupauksia tehdä, koska ne on sitten pidettävä! Yrittäkää te selvitä siellä alkutalven synkkyydestä, kohta valkeus tuo valoa ja lunta tupaan.

Puspus

BUNDABERG

Noniin takaisin taas hoodeilla jossa internet yhteys on paremmin saatavilla. Saatiin A:n kanssa idea lähteä vähän erilaisimpiin maisemiin tekemään jotain täysin muuta. Jotain sellaista mitä kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin tehnyt ja mitä useammat backpackerit tekevät jossain vaiheessa Aussi vuottaan. Myö lähdettiin maalle farmihommiin!

Ahdattiin kimpsut ja kampsut rinkkoihin ja lähdettiin junalla Sydneyn lentokentälle, josta otettiin lento Brisbaneen. Jatkettiin sieltä matkaa junalla noh... ei niin suloisiin, mutta kuitenkin maalaismaisemiin Bundabergiin. Saavuttiin sinne illalla joskus kymmenen aikaan ja alettiin etsimään yöpaikkaa. Kylässä oli yhtä hiljaista, kuin Puumalassa talvi aikaan. Ei ketään missään. Löydettiin aseman lähellä olevalle hostellille, mutta vastaanotto ei ollut ihan sellainen mitä oltaisiin toivottu sen olevan.

Ketään ei nimittäin ollut vastassa. Eikä ollut missään muuallakaan. Shit... Mietittiin että tässä sitä nyt vietetään yö ulkona. Lähdin etsimään onko tässä kylässä kukaan hereillä. Ainoa auki oleva paikka minkä löysin oli viinakauppa, joka oli yhden hostellin yhteydessä. Please help me! sanoin tytölle tiskin takana. Onneksi siitä hieman aikansa eläneestä hostellista löytyi justiin kaksi vapaata sänkyä meille siksi yöksi.

Aamulla lähdettiin etsimään toista hotellia, joka löytyikin helposti ja oli onneksi siistimpi kuin edellis yön hostelli. Se oli working hostelli, joka etsii hostellissa asuville farmihommia. Respan mies sanoikin että huomiselle olisi heti tarjolla zucchinien poimimista. Otettiin samantien homma vastaan. Hostellin yleisissä tiloissa kerrottiin sitten muille backpackereille että lähdetään zucchineja poimimaan. Saimme merkittäviä katseita ja pään pudistuksia. No zucchinis, don't go there, seriously. Zucchinien keräämisestä ei paljoa rahaa taskuun saa ja työ ei ole mistään helpoimmasta päästä. Me viisveisattiin muiden sanomisista ja lähdettiin ihan huvin ja urheilun vuoksi katsomaan mistä hommassa oli kyse. 

Kyyti farmille starttasi klo 5:20. Saatiin aluksi pientä perehdytystä millaisia zucchineja pitäisi ämpäriin poimia. Sieltä et voinut poimia ihan kaikkea näkemääsi. Ei saa olla liian pieni tai iso, ohut tai paksu, sairas zucchini jossa on pilkkuja. Pitää olla täysin vihreä väriltään, kanta tallella mutta kannankin on oltava tietyn pituinen. Mittana täytyy käyttää poimintaveistä ja käsiäsi. Kaikki muut mitkä ei ole sopivia on rubbish. Zucchinit joita ämpäriin piti poimia oli tosi pieniä ja ohuita verrattuna Suomen zucchineihin joita kaupassa näkee. Yritin kovasti selitellä hänelle että meillä ainakin Suomessa on kaupassa isompia ja paksumpia zucchineja ja oikein hyvältä maistuvat. Rubbish! sain vain vastaukseksi. Selvä. Aloitettiin poimintahommat ja heti huomasin miksi muut tästä varoittelivat. Työasento ei ole mitä parhain, sää kuumeni todella nopeasti, hoputtavat farmarit vierellä huutelevat poimimaan nopeammin ja tulevat viskomaan keräämiäsi zucchineja pois ämpäristä. Sain 2 tunnissa kerättyä 4 ämpäriä täyteen. Jee, olen nyt tienannut 12$. 6$ tuntipalkka ei ole kovin kummoinen. Päivä alkoi käydä todella kuumaksi. A huomasi unohtaneensa lounaansa hostellille ja pitkä päivä olisi vielä edessä. Nähtiin kaksi ranskalaista kävelemässä tielle päin ja kysyttiin miten heillä homma menee. We are quitting. Vilkaistiin A:n kanssa toisiamme ja laukaistiin yhteen ääneen että päästäiskö kyytiin. Homma oli nähty ja koettu. We are done with zucchinis!

Nyt riitti kiitti!

Bundaberg on tunnettu rommistaan, jossa käytiin vierailemassa. Tosin vain ulkopuolella, koska pulju oli jo kerennyt mennä kiinni. Mitä viikon Bundabergin vierailusta jäi päälimmäisinä muistiin niin kylä on täynnä kirkkoja, hiljaisen hylättyjen näköisiä taloja ja yöllä riivaavia lintuja. Naisia siellä ei paljoa vissiinkään näy, farmimiehet kävivät välillä villeiksi... mutta ei siitä sen enempää. Hauska oli kumminkin nähdä erilaista cityyn verrattuna. Kerettiin vielä ennen lähtöä käydä testaamassa  cherrytomatoes poiminnatkin. Kuvasaldo puhukoon puolestaan.

Kirkko löytyi jopa suoltakin

Black swans

Työn haussa :)

Raskaan työn raatajat

Nyt olenkin jo päässyt paikkaan, jonne kovasti odotin pääseväni. Kyseinen paikka vaatii oman postauksensa. "Loppukevennykseksi" riivavien lintujen kaunista viserrystä, jota sai kuunnella Bundabergissä joka ikinen yö.

Puspus