Tulee hieman myöhässä postausta tästä, on niin kiireistä tää "lomalaisen" elämä ettei postausta saa aikaiseksi. Silloin koneelle kun istahtaa tulee aika yleensä vietettyä jonkun kanssa höpötellessä Skypen välityksellä. Siinä vaiheessa postaus jää kyllä kakkoseksi.
Suuntasin leikkauspäivänä n. 6 viikkoa sitten aamu seitsemäksi tuttuun sairaalaan leikattavaksi. Vatsa huusi joka aamuista aamupuuroa, mutta huudosta huolimatta piti olla syömättä ja juomatta. Näillä helteillä suu oli kuin Egyptin aavikolla. Täällä vettä tulee juotua litroja päivittäin. Päiväkirurgiaan saavutessa sai täytellä eka muutaman paperisen. Sitten pääsikin jo miltein samantien odotushuoneeseen odottamaan potilaskuteet päällä leikkauksen alkamista.
Sitten sitä saikin odotella. Leikkauksen piti olla päivän ensimmäisinä, mutta mitään ei tapahtunut. Puolen päivän aikoihin kirurgi tuli sitten minun ja yhden toisen odottelijan luokse keskustelemaan tilanteesta. Päivälle oli sattunut kiireellisiä päivystyleikkauksia, mitkä tottakai menevät murtuneen sormen edelle. Toiselle potilaalle kirurgi sanoi että hänen leikkaustaan joudutaan siirtämään ensi viikkoon, mutta minut kirurgi halusi leikata tänä päivänä, koska murtumasta oli kulunut jo liian pitkä aika. Ymmärsin tilanteen, paastoaminen ja odotus jatkua. Odottavan aika on pitkä. Sitä koitti keksi itselleen vaikka mitä viihdettä että aika ei kävisi pitkäksi. Perus puhelimella leikkimistä ja TV:n katsomista. Rupesin keksimään itselleni kädestä ennustuksia ja mietin mitä ihmeellisimpiä asioita. Mietin mm. mitenkä linnut pysyvät ilmassa, eihän niillä ole edes moottoria kuin lentokoneella. Jalat tuskin räpyttää samalla nopeudella. Ei ne aina ole kovin köykäsiäkään niin miten painovoima ei pudota niitä maahan? Jotain on jäänyt ehkä oppimatta peruskoulun ympäristöopinnon tunneilta. Kellon viisarit menivät vaan eteenpäin eikä mitään tapahtunut. Paitsi vatsan kurninta vain voimeni. Lopulta kello viiden aikaan kirurgi tuli luokseni pahoitellen:"Hey Mari, we are not gonna do the surgery today..." Oli tullut lisää päivystysleikkauksia ja päivä olisi venynyt todella pitkäksi. Kirurgi pyysi tulemaan lauantaina takaisin, sille hän halusi leikata sormen sillä viikolla, koska oli kulunut jo pitkä aika murtuman tapahtumisesta.
Lopulta leikkaus tehtiin. Sormeen laitettiin pari ruuvia pitämään luuta paikallaan ja edesauttamaan yhteen luutumista. Sain myös hirmusen kokoisen paketin käteeni. Onneksi se hengaili mukana vain muutaman päivän ja sain taas sormen turvaksi tutun punaisen käsituen.
 |
| Käsi hieman turvoksissa |
Joka viikko olen joutunut käsiterapiassa käymään + klinikka käynnit. Punttisali kiellettiin 6 viikon ajaksi ja kaikki painavan nostelu. Ainoa treeni aerobisen lisäksi mitä olen saanut tehdä on sormitreeni. Erilaisia jumppaohjeita tullut lisää joka viikko. Sormen paraneminen ja kuntouttaminen on pitkä prosessi, joka tulee vielä jatkumaan Suomessakin. Nyt ollaan jo onneksi siinä tilanteessa että reilu 6 viikkoa leikkauksesta saan olla ilman mitään sidoksia ja tukia! Käsi on vapaa, mutta kaikkea en saa vieläkään tehdä. Ei mitään painavan nostelua, joten ei vieläkään mitään kovaa salitreeniä. Tosi rauhallisesti ja varovaisesti pitää ottaa, vaikka kova halu olisi jo tehdä kaikkea. Sormi on yhtä käyrä kuin HK:n nakki, enkä usko että se tulee koskaan enää menemään suoraksi. Aika näyttää, mutta kyllä siitä vielä hyvä tulee.
Puspus
