perjantai 4. lokakuuta 2013

BUNDABERG

Noniin takaisin taas hoodeilla jossa internet yhteys on paremmin saatavilla. Saatiin A:n kanssa idea lähteä vähän erilaisimpiin maisemiin tekemään jotain täysin muuta. Jotain sellaista mitä kumpikaan meistä ei ollut aikaisemmin tehnyt ja mitä useammat backpackerit tekevät jossain vaiheessa Aussi vuottaan. Myö lähdettiin maalle farmihommiin!



Ahdattiin kimpsut ja kampsut rinkkoihin ja lähdettiin junalla Sydneyn lentokentälle, josta otettiin lento Brisbaneen. Jatkettiin sieltä matkaa junalla noh... ei niin suloisiin, mutta kuitenkin maalaismaisemiin Bundabergiin. Saavuttiin sinne illalla joskus kymmenen aikaan ja alettiin etsimään yöpaikkaa. Kylässä oli yhtä hiljaista, kuin Puumalassa talvi aikaan. Ei ketään missään. Löydettiin aseman lähellä olevalle hostellille, mutta vastaanotto ei ollut ihan sellainen mitä oltaisiin toivottu sen olevan.


Ketään ei nimittäin ollut vastassa. Eikä ollut missään muuallakaan. Shit... Mietittiin että tässä sitä nyt vietetään yö ulkona. Lähdin etsimään onko tässä kylässä kukaan hereillä. Ainoa auki oleva paikka minkä löysin oli viinakauppa, joka oli yhden hostellin yhteydessä. Please help me! sanoin tytölle tiskin takana. Onneksi siitä hieman aikansa eläneestä hostellista löytyi justiin kaksi vapaata sänkyä meille siksi yöksi.


Aamulla lähdettiin etsimään toista hotellia, joka löytyikin helposti ja oli onneksi siistimpi kuin edellis yön hostelli. Se oli working hostelli, joka etsii hostellissa asuville farmihommia. Respan mies sanoikin että huomiselle olisi heti tarjolla zucchinien poimimista. Otettiin samantien homma vastaan. Hostellin yleisissä tiloissa kerrottiin sitten muille backpackereille että lähdetään zucchineja poimimaan. Saimme merkittäviä katseita ja pään pudistuksia. No zucchinis, don't go there, seriously. Zucchinien keräämisestä ei paljoa rahaa taskuun saa ja työ ei ole mistään helpoimmasta päästä. Me viisveisattiin muiden sanomisista ja lähdettiin ihan huvin ja urheilun vuoksi katsomaan mistä hommassa oli kyse. 


Kyyti farmille starttasi klo 5:20. Saatiin aluksi pientä perehdytystä millaisia zucchineja pitäisi ämpäriin poimia. Sieltä et voinut poimia ihan kaikkea näkemääsi. Ei saa olla liian pieni tai iso, ohut tai paksu, sairas zucchini jossa on pilkkuja. Pitää olla täysin vihreä väriltään, kanta tallella mutta kannankin on oltava tietyn pituinen. Mittana täytyy käyttää poimintaveistä ja käsiäsi. Kaikki muut mitkä ei ole sopivia on rubbish. Zucchinit joita ämpäriin piti poimia oli tosi pieniä ja ohuita verrattuna Suomen zucchineihin joita kaupassa näkee. Yritin kovasti selitellä hänelle että meillä ainakin Suomessa on kaupassa isompia ja paksumpia zucchineja ja oikein hyvältä maistuvat. Rubbish! sain vain vastaukseksi. Selvä. Aloitettiin poimintahommat ja heti huomasin miksi muut tästä varoittelivat. Työasento ei ole mitä parhain, sää kuumeni todella nopeasti, hoputtavat farmarit vierellä huutelevat poimimaan nopeammin ja tulevat viskomaan keräämiäsi zucchineja pois ämpäristä. Sain 2 tunnissa kerättyä 4 ämpäriä täyteen. Jee, olen nyt tienannut 12$. 6$ tuntipalkka ei ole kovin kummoinen. Päivä alkoi käydä todella kuumaksi. A huomasi unohtaneensa lounaansa hostellille ja pitkä päivä olisi vielä edessä. Nähtiin kaksi ranskalaista kävelemässä tielle päin ja kysyttiin miten heillä homma menee. We are quitting. Vilkaistiin A:n kanssa toisiamme ja laukaistiin yhteen ääneen että päästäiskö kyytiin. Homma oli nähty ja koettu. We are done with zucchinis!



Nyt riitti kiitti!
Bundaberg on tunnettu rommistaan, jossa käytiin vierailemassa. Tosin vain ulkopuolella, koska pulju oli jo kerennyt mennä kiinni. Mitä viikon Bundabergin vierailusta jäi päälimmäisinä muistiin niin kylä on täynnä kirkkoja, hiljaisen hylättyjen näköisiä taloja ja yöllä riivaavia lintuja. Naisia siellä ei paljoa vissiinkään näy, farmimiehet kävivät välillä villeiksi... mutta ei siitä sen enempää. Hauska oli kumminkin nähdä erilaista cityyn verrattuna. Kerettiin vielä ennen lähtöä käydä testaamassa  cherrytomatoes poiminnatkin. Kuvasaldo puhukoon puolestaan.




Kirkko löytyi jopa suoltakin

Black swans





Työn haussa :)




Raskaan työn raatajat


Nyt olenkin jo päässyt paikkaan, jonne kovasti odotin pääseväni. Kyseinen paikka vaatii oman postauksensa. "Loppukevennykseksi" riivavien lintujen kaunista viserrystä, jota sai kuunnella Bundabergissä joka ikinen yö.

Puspus