maanantai 30. joulukuuta 2013

JOS EI JOULUNA OLE LUNTA, VOIKO JOULUPUKKI TULLAKAAN?

Niin se joulu tuli ja meni täälläkin. Oli hieman erilainen joulu, millaista on yleensä tottunut viettämään. Hyytävän kylmän lumisessa Suomessa yhdessä perheen kanssa. Töitä olen joinakin jouluina myös tehnyt. Meidän perheen joulua vietetään hyvin syöden ja ihan vaan ottamalla rennosti. Ei stressiä kiireestä tai arjen huolista, aivot täysin narikassa ja nautitaan täydestä rauhasta. 

Meidän jouluperinteisiin kuuluu tietenkin kinkunpaisto jouluaattoa edeltävänä yönä, joka on ihan must thing minun joulussa! Ei ole joulu mitään ilman tuota herkkupalaa. Aatto aamuna sitten herätään talossa leijalevaan herkullisen kinkun tuoksuun. Ensimmäisenä pistetään tv:stä päälle pyörimään Joulupukin kuumalinja, josta saa kuunnella lasten ihanaa joululaulua ja -toivotuksia kaikille ympäri maan. Tietenkään unohtamatta The Snowmania, joka koskettaa yhä vuosi vuodelta. Aamulla koristellaan kuusi ja syödään riisipuuroa. Päivään sisältyy yleistä joulupuuhastelua ruokien kanssa, joulukirkossa käymistä ja joulusauna ennen jouluateriaa. Meillä on tapana "paastota" jouluateriaa varten aamuisen riisipuuron jälkeen, pieniä välipaloja ja suklaita suuhun saattaa eksyä, mutta mitään suurempaa ei syödä, jotta jaksetaan kunnolla nauttia joulupöydän antimista useilla santsi kierroksilla. Ilta menee leffoja katsellen, pelejä pelaten ja lisää syöden.

Viime jouluna vedin kinkkua kahta kauheammin. Elin siinä ajatuksessa, että ensi jouluna tulen olemaan jossain muualla kuin Suomessa. Unelmani kävikin todeksi. Sain onnekseni myös kaksi ihanaa ystävääni Suomesta tänne luokseni jouluksi, joka teki joulusta paljon kotoisamman. Joulua kanssamme oli myös viettämässä kaunis kämppikseni Parisa sekä hänen kaksoissiskonsa Parva, ystäväni Ali ja kämppikseni ystävä Toby. Vaikka joulu oli erilainen, oli tämä joulu yksi elämäni varmasti ikimuistoisimmista jouluista.

Heräsin jouluaattona ennen muita. En halunut herättää vielä muita, joten lähdin aamulenkille. Maisema oli täysin päinvastainen kuin yleensä jouluaatto aamuna. Sekös pisti huvittuneen hymyn huulille.



Lenkin jälkeen oli ystävänikin heränneet. Pistettiin joulumusiikkia soimaan ja aloimme aamupalan laittoon. Tytöt keittivät aamupalaksi mitäpä muutakaan kuin riisipuuroa!



Tänä joulunakaan ei jäänyt The Snowman näkemättä. Myöskään kyyneleitä säästämättä.



Maistuvan aamupalan jälkeen lähdettiin jouluaaton kävelylle. Halusin esitellä tytöille asuinalueeni ympäristöä. Aamu oli erittäin kuuma. Voisi sanoa että perinteisessä joulusaunassakin tuli käytyä Australian auringon ansiosta.






Lenkin jälkeen joulumusiikki raikasi taustalla joulua puuhaltaessa. Kotia koristeltiin juhlakuntoon ja valmisteltiin jouluateriaa.




Ystävät saapuivat pitkin jouluaatoa luoksemme joulun viettoon kun töistään vapautuivat. Jouluateriaa odotellessa nautittiin pöytänaposteltavista ja kuohuvista. Itse otin lähes täyden vastuun jouluaterian valmistamisesta kämppikseni pöytänaposteltavista ja alkupalojen katkarapuja lukuunottamatta. Olen aina halunnut tehdä joskus tulevaisuudessa perheelleni tai ystävilleni jouluaterian ja nyt sen aika sitten koitti. Pikkaisen jännitti miten tästä selviydyn! Hömelönä keittiössä esitin kokkikolmosta muiden kanssa seurustelun lomassa.










Kun kaikki olivat saapuneet oli aika ruveta itse pääasiaan; syömään! Vaikka itse sanonkin niin ruoka oli todella hyvää. Jouluaterialla oli tarjottavana alkuun katkarapuja ja kylmäsavustettua lohta. Pääruokana kahta erilaista salaattia, keitettyjä perunoita, sinappi-sipulikastiketta, elämäni ensimmäistä kertaa tekemääni bataattilaattikkoa ja uunissa paistettu kalkkunanrintaa. Eikä myöskään ilman kinkkua mennyt tämäkään joulu. Oli aivan pakko hakea kaupan lihatiskiltä hieman siivutettua paahdettua possua. Ja mikä parasta, possua sekä kalkkunaa sai syödä sinapin kera kotikulmien ruisleivän päällä, ai että!








Kämppikseni oli yksi parhaista joulusyöpöistä tänä jouluna. Sanoin että meillä jouluna kuuluu sitten syödä kunnolla, syödään koko ilta ja yö. Hän haki vain ruokaa lisää ja lisää: "Today is Chirstmas, now we just eat!" Aivan ihailtavaa asennetta!



Jälkiruuaksi olin tehnyt jotain hyvin perinteistä, jota Australialaiset syövät erityisesti joulun alla, pavlovaa! Pavlovan lisäksi nautimme tyttöjen tuomien Suomen tuliaisten herkuista. Samalla poksauteltiin sellaisia karkkipötkön näköisiä kääreitä. Poksautteluun tarvitsi kaksi ihmistä, jossa yhtä aikaa repäistään karkkikääre auki. Se kumpi saa suuremman osan on voittaja ja saa käyttää sisällä olevaa paperi hattua. Karkkipötkö sisälsi myös pienen leluesineen ja vitsilapun.







Jouluaattoiltaa jatkettiin omilla extemporee viihdeohjelmilla, lahjoja jakamalla, rentoutumalla ja tietenkin syömällä.


Joogaa










Oli aivan uskomaton joulu. Tälläistä hauskaa, näin mahtavaa joulua en uskonut täällä kokevani. Kiitos kuuluu kaikille, jotka sen kanssani viettivät. He tekivät joulusta Australiasta juuri sellaisen, jota tulen lämmöllä nauraen vielä kiikkutuolissa muistelemaan. En unohda tätä koskaan. Paras joulahja minulle oli kun sain kaksi kultaakin kalliimpaa ystävääni tänne jouluksi kanssani. Minulla on ihania ystäviä, jotka matkaavat kauas luokseni ja on ihanaa odotella kotiinpaluutakin, kun tietää miten hyviä ystäviä siellä on vastassa.



Toivottavasti kaikkien joulutunnelma oli lämmin ja uskomaton missä ikinä sen vietittekään. Se tuli itselleen todettua, että sillä ei ole mitään väliä missä sen joulun viettää vaan kenen kanssa sen viettää. Ympärillä olevat ihmiset tekevät joulun. Perhe ja ystävät tulevat olemaan tärkeysjäjestyksessä aina ensimmäisenä elämässäni. Joulupäivänä tytöt jatkoivat reissuaan ja vietin päivää yksin. Ajattelin perhettäni Suomessa ja jo menehtynyttä isoveljeäni, jolle sytytin kynttilän. Voi miten ikävöinkään heitä. Aika kuitenki juoksee nopeasti ja pian taas nähdään. Sitä ennen nautitaan elämästä täällä. Kerätkää ihmisiä ympärille, joiden kanssa teillä on hyvä olla. Rakastakaa toisianne.




Puspus

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

BRISBANE

Okei, postaus alkaa taas samalla värssyllä: "Voi kuinka aika juoksee nopeasti, en ole pitkään aikaan kirjottanut tänne." jne. Mutta kun se oikeasti juoksee kuin villi gebardi viidakossa. 1/4 osa viisumista on nyt kulunut. Onneksi on vielä aikaa jäljellä, sillä olen viihtynyt täällä tosi hyvin. Paremmin sanottuna liiankin hyvin.

Olen nyt viettänyt 2 kuukautta aikaa paikassa, jonne odotin eniten pääseväni Australiassa. En ollut lukenut paljon ennakkoon mitä kyseisessä kohteessa on ja mitä haluan täällä nähdä, mutta mulla oli vain se jokin tunne, että viihtyisin täällä. Saavuin Australiaan Sydneyn lentokentälle ja vietin Sydneyssä kolmisen viikkoa. Jostain syystä siellä ollessani musta tuntui, että en halua jäädä tänne liian pitkäksi aikaa. Sydney on iso kaupunki, siellä on paljon nähtävää ja koettavaa. Nautin suunnattomasti joka hetkestä mitä siellä koin ja uusista ihastuttavista ihmisistä joita tapasin. Olen kuullut monelta matkaajalta suurta ihannointia Sydneytä kohtaan, se vaan on paras kaupunki koko Australiassa. Mietin että, miksi itse en tuntenut näin. Odotin jotain paljon mullistavampaa tunnetta. Sinne paikkaan kuulumisen tunnetta. Kun saavuin mielenkiintoisen viikon jälkeen Bundabergistä Brisbaneen, turvallinen tunne valtasi mut. Aurinko lämmitti niin ulkoa kuin sisältä ja mieli kirkastui kaikista uusista mahdollisuuksista mitä tämä paikka voikaan mulle tarjota. Ihana Brisbane, tämä on se paikka jossa haluan olla ja tutustua paremmin.

Iltalenkillä Story Bridgellä




Ihana Anskuni! Onneksi pian taas nähdään <3




South Bank beach

Ihmiset kerääntynyt ihailemaan ilotulitusta Brisbane viikolla


Kaikki lisäämäni kuvat ovat melkein otettu pimeällä. Rakastan Brisbanen cityvaloja. On täällä kaunista päivän valossakin, vaikka välillä saanut sokkona pimeässä selvitä arjen haasteista.
Siitä lisää seuraavassa postauksessa. Yritän alkaa postaamaan enemmän. En uskalla lupauksia tehdä, koska ne on sitten pidettävä! Yrittäkää te selvitä siellä alkutalven synkkyydestä, kohta valkeus tuo valoa ja lunta tupaan.

Puspus